Isä kantoi lapsen alttarille.
ei ollut myöhäistä.
armon antoi.
vaikkakin repaleiset siivet,täynnä petosta elämän.
elin elämääni väärin.
pois Sinusta.
vaikka tunsin pettäneeni Sinut.
nyt kun suljen silmäni ja menneisyyttäni mietin,kauhistun itseäni.
tekoni olivat vääryyttä,maailman pahuutta.
kuljin pistos rinnassa.
sillä tiesin Sinun tuovan elämän.
maailma ei ollut paikkani.
nyt sen tunnen.