Ootteko ikinä miettineet, mitä jos se ns. elämäsi ainoa rakkaus meinaa kävellä ohi? Olisitko valmis päästämään irti, muistellen niitä kaikkia hyviä hetkiä, ihania tunteita?
Vaikka olisi välillä ollut vaikeaa, niin eikös loppupeleissä se tunne ja ne ajatukset siitä toisesta ole tärkeimmät, sen jonka mullistaa, kun sinulla on paha olo, hoivaa kun olet sairaana?
Miten voi oikeesti päästää jotain niin arvokasta niin helpolla?
Joo, kyllä se on totta että joskus täytyy kummiskin päästää irti, mutta milloin se "joskus" on? Onko se silloin kun ei ole enään mitään toivoa, että asiat muuttuisivat vain hyviksi..?
Kaikilla on aina hankalaa, mutta miksei voisi yrittää hitusen enemmän, molempien hyvinvoinnin takia?
Itse en ole koskaan osannut tälläisissä asioissa luovuttaa helpolla, mutta täytyykö se nöyryys joka asiaan oppia, vai luonnistuuko se tuolta pään sisästä?
Mikä on se oikea ratkaisu, miten siihen pitäisi suhtautua? Noo, ehkä se tulee joskus minunkin tietoon...?
Uusimmat blogimerkinnät
- Oriflame edustajaksi? 18.03.
- Jyväskylä vs. Oulu 25.04.
- [Ei aihetta] 13.03.
- Suunnitelmat muuttuu, mutta niin muutun ... 13.02.
- [Ei aihetta] 02.11.
- Parkkisakko - hauska juttu! 11.10.
- Blogin mainostusta 26.09.
- Kadonnut biisi? 24.09.
- Hiukset = Hankala tapaus 27.08.
- Dir en Grey @ Nosturi, Helsinki 23.08.20... 25.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (3)
- ▶ 2011 (19)
- ▶ 2010 (16)
- ▶ 2009 (134)
- ▶ 2008 (145)
-
▼
2007 (79)
- ▶ joulukuu 2007 (9)
- ▶ marraskuu 2007 (9)
- ▶ lokakuu 2007 (11)
- ▶ syyskuu 2007 (9)
- ▶ elokuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (6)
- ▶ kesäkuu 2007 (8)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (2)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (5)
- ▶ tammikuu 2007 (12)
- ▶ 2006 (62)
- ▶ 2005 (5)