jossain menee se raja että mitä sitä viitsii enään elämällään tehdä joskus se kaikki kaatuu kuitenkin niskaan ennemmin tai myöhemmin.
Ei sitä osaa sillälailla ajatella, ollaan siis aika samassa tasossa kuin muurahaiset kaikki ne vaan rakentaa jotain suurta aivan samalla tavalla kun me rakennetaan koulutuksella ja työllä jotain suurta huomista. ei sitä huomista koskaan tule aina joku on kesken ihan niinkuin se muurahaisten keko ei se koskaan valmistu ja sitten joku tai jotkut tulee ja rikkoo sen koko keon, aivan kuin joku vastoinkäyminen saattaa rikkoa sen mikä on ollut meille elämässä se iso juttu.. Syvällistä. ei sitä koskaan oikeastaan tule ajatelleeksi miten voi olla mahdollista että elämä on niin pinnallinen ja lyhyt kun sitä rupeaa ajattelemaan.
Usein tuntuu vaikealta kohdata asioita ennenkuin jotain suurta tapahtuu ja usein se tapahtuu kun sitä vähiten osaa odottaa.