Täällä talitiaiset vetävät Opamoxia ja Diapameja. Kylmä, pakkanen, helvetin jäätymispiste. Lämpö täyttää luut kaikesta huolimatta. Liekki se on mikä lämmittää, mutta arvata saattaa, ilmeneekö tuon mystisen liekin olomuoto nuotion tai kynttilän tulenliekissä, vaiko Lasol-pullon kyljessä. Veikkaan vahvasti vimppaa vaihtoehtoa. Veri, hiki ja kyyneleet muuttuvat rahaksi asunnottoman haaveissa, kunnes karu totuus hotkii persuuksiinsa suloiset valheet ja olemattomat seteliniput kera killinkien. Mitä edes tekisimme rahalla, kaikki menisi viinaan ja huumeisiin muutenkin. Kuka kusee housuunsa toisen puolesta? Eeppistä, niin eeppistä.
Kun lumi peittää maan, autojen pakoputket oksentavat mustaa pakokaasuaan rikkoen lumihangen valkean puhtauden. Raiskaus, viattomuuden tuho. Nauran hätävarjelun liioittelulle, miten pelkäät jokaista aivosoluasi
luullen niitä lihansyöjäbakteereiksi, HI-viruksiksi tai vähintäänkin influenssaviruksiksi. Summa summarum;
desifioit itsesi sisältäpäin Virkonilla kaiken maailman basillipöpöjen pelossa ja heitit veivisi. Haudassa ei enää harmitella, miksi joit kaiken desinfiointiaineen sen sijaan, että olisit desinfioinut sillä varpaasi. Jalkasilsa, tinea pedis on kuin ihmisten infernaalinen typeryys, verhottuna jalattoman Suomi-neidon helmojen alle.