IRC-Galleria

Tajuntaa laajentavaa musiikkia, laavalamppuja, psykedeelisiä maalauksia. Johtohelvetti tervehtii paljaita jalkoja, mutta onneksemme voimme todeta, että nämä kuherruskuukauttaan viettävät käärmeet ovat täysin myrkyttömiä. Myrkkyä on jossain aivan muualla, toksinen ajattelunne lahottaa teidän aivokapasiteettianne so fucking slowly. Te roikutte löysässä hirressä niin kiduttavan hitaasti, ja me vahingonilon infektoimat
sadistit, aina laidan yli vauhdilla lentäneet outsiderit nautimme siitä.

Mä en tuhlaa yhtään ajatusta noille viime yön aaveille, jotka tulivat nakertamaan silmämuniamme (ja ehkä vähän muunkinlaisia munia) klo 01:00, jolloin valvoimme vielä täyttä häkää. ”Nukkuminen on homojen
hommaa”, sanoit, ja nauroimme tälle infernaalisen brokebackille dystopialle, jossa ei ole kaiketi mitään nauramista. Niin just, nukkuminen on homojen hommaa, siinä missä syöminen ja juominenkin ovat tarkoitettu vain B-rapun pojille, kaikki ovat homoja! Mitä vittua minä tässä säädän, eihän tässä vuodatuksessani ole minkään maailmanluokan järkeä. Me olemme heteroita, kuolkaa.

Sun oikeesta kädestä vuotaa verta. Scherlok! Niinku tässä olis jotain paradoksaalista, että sun kädellä on kuukautiset. Ja sinä olet cis-mies, aina ollut. Olemme jännän äärellä. Raiskaan capslockia kirjoittaessani tätä stooria huutaen perseeni pohjasta EI MULLA OO NÄLKÄ, vaikka sinä kysyit, mistä tuo helvetillinen mölinä
kuuluu? Tarkemmin kuunneltua äänet kantautuvat rappukäytävästä, vaikka sä väität kivenkovaa niiden kuuluvan vessastamme. Sehän nyt on vielä täysin normaalia, jos joku random hörhö oksentaa kaatokännissä jonkun postiluukkuun. Samoin se, jos joku pirinisti yrittää repiä aivan jäätävässä amfetamiinipykoosissa kaikki porraskäytävän ovet irti ja soitella tuntemattomien ovikelloja yöllä. Mutta se ei ole normaalia, että joku on mitä ilmeisimmin teleportannut ajatuksen voimalla rappukäytävästä seinien läpi meidän vessaan, ja hokee siellä satadesibelisellä äänenvoimakkuudella samaa mantraa ilmeisestikin jonkin hengellisen rituaalin merkeissä. Avaat kuin avaatkin vessan oven ja löydät sieltä uskoon hurahtaneen, viittä vaille aivokuolleen zombilauman sijasta kaksi miestä, jotka harrastavat kiihkeää homoseksiä. Ei jumalauta, tämäkin vielä! Ei olisi pitänyt heittää väsynyttä läpppää hinaajista, kun ruskean reiän ritarit valtaavat meidän WC:mme. Silloin on tosi kyseessä. Äänet ovat vaienneet kuin veitsellä leikaten. Samassa silmänräpäyksessä et näe myöskään yhtään homomiestä. Luukussamme leijaileva kannabiksen haju tuo mieleen flashbackeja menneiltä ajoilta. Kuin varkain hehkulamppuna pään päälle syttynyt ahaa-elämys: hei, täällähän on hiisattu blossea! Löydät vessasta sinne unohdetun bongin ja alat polttaa kannabista kuin viimeistä päivää.

Ei siinä mitään niin awkwardii ole, jos ulkoilutan mun anakondaa rappukäytävässä. Nolouden ja häpeän tunteet loistavat poissaolollaan mun tunneskaalassa. Ehkä ne jokseenkin joutavanpäiväiset tunnetilat
ovat vaihtaneet hiippakuntaa, who knows? Orastavan vaivaantumisen ja kiusaantumisen alta aikayksikön kohdannut kätkytkuolema on koko ihmiskunnan tappio. Kun te olette kuolla myötähäpeästä katsellessanne alastonta, sielunsa laittomille aineille pimeillä markkinoilla myynyttä ihmisrauniota, on syytä kysyä, painaako
sääli vai halveksunta enemmän vaakakupissa ja onko millään ylipäätään mitään merkitystä.

Mä syön sun pääsi, narskutan jokaista aivosolua hitaasti maistamatta makunystyröissäni yhtään mitään. Usvainen näkökenttä ajaa meidät levitoimaan ilman minkään luokan tukea tai vaijeria. Jälleensyntymisen
teorian mukaan olemme seuraavassa elämässämme aavikkokettuja, kai siksi, koska suuni on kuiva kuin kivitaskun pesä. Saharan autiomaan hiekkamyrskyyn kadonneen injektioneulan etsiminen on jo itsessään vaivalloinen rupeama, mutta entistä vittumaisemman homman siitä tekevät reflat. Viime yönä olit soittanut tuhannen lyricoissa ja bubrenorfiineissa hätäkeskukseen, vaikka oikeasti päivän agendasi oli ottaa yhteys aivan toisenlaiseen auttavaan keskukseen. Suomeksi sanottuna diileriin.

Joku riehuu aineissa parvekkeellamme, vaikka eihän meillä mitään parveketta edes ole. Helvetti sentään. Päätit juoda kaikki lakkabensiinit ja tärpätit, mutta huomasitkin liuottimien olevan vain vettä! Yritys hyvä kymmenen. Sinua on huijattu, minua on huijattu, koko universumia on huijattu! Kusettajista katalin voisi maksaa hiuksillaan, hampaillaan ja vikaks luillaan tän kaiken sotkun, johon ajauduimme kuin puolivahingossa. Kukapa sitä tyytyisi litkimään pelkkää vettä, kun tarkoituksena on korvata poissaolollaan loistavat huumeet jollain viekkareita edes himpun verran lievittävällä aineella? Valonsäteet, jotka eksyvät pimeimpiin ja yhteiskunnasta täysin syrjään vedettyihin nistiluoliin, ovat vaarassa joutua lynkatuiksi. Auringonvalo ja sininen neonvalo tavoittavat lautaspupillisi. ”Vittu, eihän tässä näe ees omia suoniaan!” sanot ja viskaat ruiskun ikkunasta ulos. Kameleonttisilmäsi vaihtavat väriään 24/7. Että silleen, melkoinen liskojen yö tulossa.