IRC-Galleria

Kaikki on mustaa ja pimeää, eikä hän tiedä, minne mennä. Hän etsii seinää, jonka viertä kulkea, mutta yksikään seinä ei pysy paikoillaan, sillä hän on muuttuvassa labyrintissä. Hän etsii käsiä, joihin tarttua, mutta jokaiset kädet joista hän saa otteen johtavat häntä yhä enemmän harhaan. Hän on suunniltaan, hän ei osaa luottaa keneenkään. Hän tappelee kaikkia ja kaikkea vastaan, hän pelkää ja pakenee jotakin, vaaraa, jota ei osaa edes hahmottaa.

Hän on pieni ja niin yksin, hän kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Hän on lapsi, jonka hiekkalinna on särjetty, joka tuijottaa suurilla ja pelästyneillä silmillä ylivoimaista vastustajaa. Hän on poika, joka on liian vanha käpertymään äidin kainaloon.

Hän on Nyyti, jonka pilvilinnat on särjetty, ja hän seisoo sirpaleiden päällä ja ne pistelevät häntä jalkapohjiin. Hän juoksee, vaikka vuotaa verta, hän kompuroi, kaatuilee, mutta joku hullu voima ajaa häntä takaa. Hän yrittää tarttua jokaiseen ojennettuun käteen, mutta ei erota ystävää vihollisesta. Hän on nurkkaan ajettu eläin, joka puree, kun muuta puolustuskeinoa ei ole.