Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
Vaik' en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
Mun ois aika lähtee ja tulla sun luo
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
Miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
Mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
Oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan