katson sinua syvälle silmiin,
näen niissä kaikki muistomme,
itse olen unohtanut lähes kaikki,
mutta jos sinä nostaisit minut siivillesi
kaikki voisi palata ennalleen,
minä voisin muistaa kaikki muistot,
joista jäljellä ei ole enään kuin vahvimmat,
vahvin niistä oli se kun opetit minulle
kuinka itketään,mutta nyt pikkuhiljaa
minä olen unohtanut senkin taidon,
sydämmeeni sattuu,kun kaipaan sinua,
yritän itkeä,mutta en pysty,en osaa,
sinä vain etäännyt päivä päivältä,
vajoan aina vain lähemmäs pohjaan
siinä toivossa,että sinä muistaisit minut
joku päivä,ja palaisit luokseni,
nostaisit minut siivillesi,
ja oppisin taas purkaamaan tunteeni,
vain sinä pystyt siinä auttamaan...