IRC-Galleria

Miä olin tavan sekasin, ku heräsin päikkäreiltä. Ponnahin äkkii ylös ja aloin kiskoo verkkareit jalkaa ja kirosin samal itteeni, että hemmetin hemmetti ku en o käyny Humist hoitaas taaskaan aktiivisesti, et oon ollu tallil vaa silloin tällöin ja et nyt mä vaa nukun päivät pitkät ku mulla on koni vastuulla! Mietin jo, että pitäskö mun soittaa Paulalle, että voisko se ottaa Humiksen niitten tallille ja tytöt vois kattoo vähä senki perää, ku musta nyt ei o tunnolliseks omistajaks. Sit tajusin et hei, elääks Humis muka vielä. Joutu ihan muistelee, että mites se olikaa. Sit tajusin, et ainii, se kuoli yli 2 ja ½ vuotta sitte. Sain jatkaa uniani.

Oli kyllä aika pöllömystyny olo. Ei siinä, vähän aikaa sitte oisin itken silmät päästäni, nyt enempiki huolestuttaa se, et mitä mun pienes alitajunnas mahtaakaan pyöriä.