Nyt se loppu. Nyt se jumankauta loppu. Veto pystys Veen kans. Huomisest eteepäin mua ei nähä enää tupakka huules! Ei selvinpäin, ei kännis, ei missää olotilas.
Nyt vaan pitää jättää haikeet hyvästit tolle paskalle, joka on kulkenu mukana sellaset viitisen vuotta. Vaan ei ole enää. Kohta. Kauaa.
Haluun itkee. Moi.