Tuli tossa mieleen kun kävelin asemalta kotiin että onkohan mulla yhtäkään sellaista kaveria joka tajuaisi mua ihan oikeasti ? Jotenkin tuntuu että oon ihan ihan pihalla niiden jutuista ja ne mun. No miksi mulla sitten on kavereita? Sitä mä ihmettelen oikeesti joskus itekkin. Koska oon ärsyttävä, piikikikäs ja vittumainen ämmä, niin silti voin sanoa että on mulla ainakin 4 hyvää kaveria + ne muut kaverit. :D Onko nekin sitten yhtä rasittavia vai oonko mä muka oikeasti mukava? Ainakin tilannekomiikka on hallinnassa, kuulemma.
Ja kiitos Antille, se sanoi eilen että oon kameleontti! :D Ehkä sitten oonkin. Tai niinkun Riku, 6v, sano kerran : "Arja sä oot joka päivä ihan eri näkönen."
Oonko muka ! :D