IRC-Galleria

Oletko 80-luvun lapsi......??? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!

Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.

Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...

Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!

Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.....

Ei ollut kännyköitä.......

Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

Meillä oli naarmuja........... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia ...

Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä........ ... vain ystäviä!

Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.

Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dislexiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

Meillä oli vapautta, vapaaaikaa, takaiskuja, menestyksiä und tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.

Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???

Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???

Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta...
P-kele, me oltiin onnellisia !!!