IRC-Galleria

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Haaste

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Haukun ja moitin sukulaisiani vain siksi, että he ovat minulle sukua.

2. Jätän aina kaikki asiat viimetippaan.

3. Olen hankala asiakas pikaruokalassa vain siitä ilosta, että saan muiden sapen kiehumaan.

4. Raivoan välillä todella turhista asioista.

5. Olen kotona niin laiska, että olen valmis tinkimään omasta mukavuudestani, ettei vain tarvisi tehdä mitään, mutta töissä painan duunia kuin hullu...

Haastan seuraavaksi:
dimensio
BornToStar84
Kentzu_
Janne__
MIS-78

ainakin kerran elämässä ihminen tekee väärän ratkaisun, jolla on kauaskantoisia seuraamuksia. omalla kohdallani niitä on liikaa...

näin kaamosmasennuksen aikaan onkin itsepohdiskelun paikka. mitä elämältä oikeasti haluaa? järki ja tunteet ei tunnetusti koskaan kulje käsi kädessä. se on taas huomattu.

alan ymmärtää... pian meistä aika jättää. ja että mä oon vapaa kun rakkaus häviää..

ei tässä näin pitänyt käydä!

anteeksi kaikille, ketä olen loukannut. olen pohjimmiltani huono ihminen, näytinpä sitten ulospäin miltä vain. anteeksi.

olen tietoisesti loukannut minulle tärkeimpiä ihmisiä toistuvasti. kaikkia tekoja ei vain osaa ajatella järkevästi tietyissä tilanteissa. ei, vaikka kuinka ottaisi opiksi virheistään. eikä kaikkia tekoja voi ikinä antaa anteeksi edes lähimmille ystävilleen.

vaikka olen ateisti, haluan kertoa, että olen tietoisesti rikkonut useampaa kuin yhtä käskyä kymmenestä. joskus on vaikea katsoa eteenpäin pitkällä aikajänteellä. jos tunsit piston sydämessäsi, niin olet se ketä ajattelen. etkä syystä.

olen tehnyt vakaan päätöksen ulkomaille muuton suhteen: kun loppuvuodesta asettaudumme pysyvästi kanarialle, niin en pidä yhteyttä yhteenkään ystävääni tai sukulaiseeni puoleen vuoteen. siihen ei ole nokan koputtamista. osoittenmuutoskortin saatte, ette uutta puhelinnumeroa. ilmoitan kyllä itsestäni aikanaan kirjeitse.

mitä jos suomessa ei olisi näin masentava ilmasto...? moni asia voisi olla toisin. jos ihmisten ei tarvitsisi sietää alati vaihtelevaa ilmastoa. he sietäisivät todennäköisesti paremmin toisiaan. suomalaisethan eivät tunnetusti ole kovin sosiaalista porukkaa muuhun eurooppaan verraten.

naapureiden kanssa puhutaan useimmiten säästä. miksi? en keksi muuta selitystä kuin sen, että sää ei ole koskaan liian henkilökohtainen asia. miksi sitten ei voi keskustella mistään henkilökohtaisemmasta? jos otan puheeksi esim. ihmissuhteet, niin johan poikaa mulkoillaan kuin halpaa makkaraa, oli sitten kyseessä lähipiiri tai ventovieras! sama juttu jos aiheeksi nousee vapaa-aika, career, julkkikset tai idols... menkää itseenne!

siitä tulikin mieleeni... palautetta iki-ihanille sukulaisilleni. (EN TAHDO MAINITA KETÄÄN NIMELTÄ, mutta jos luette tätä, niin varmasti tunnistatte itsenne!)

tässä sulle "sukulainen numero 1": älä helvetissä soittele mulle vaan jos on ongelmia tietokoneen, puhelimen tai auton kanssa! mulla voisi olla joskus tähdellisempääkin puhuttavaa! ja jos soitan sulle, niin älä koskaan enää aloita puhelua näin: "ai, kiva kun soitit... pitikin juuri soittaa sulle kun mulla olikin tässä just ongelma tän sähköpostin kanssa..." äläkä väitä, että toiset ihmiset ei ole joutunut tekemään elämässään mitään. ja että toisille tuodaan aina kaikki valmiina eteen. (lue: älä tee itsestäsi marttyyriä)

ja tässä sulle "sukulainen numero 2": voisit edes joskus soitella ns. muuten vaan! nyt ei riitä tekosyyksi se, että olet aina ''kiireinen''! kummasti jää aikaa mm. dokaamiseen ja sohvalla makaamiseen! äläkä aina hauku muita! missä on kaikki empatia?

sitten "sukulainen numero 3": sulla ei enää ole ollut kovin usein muuta kuin negatiivista sanottavaa. miksi? äläkä vitussa yritä selittää, että SULLA olis vaikeeta! toisaalta sua sentään ymmärrän. olet aivan liian kiltti ihminen. kannattaako ottaa aina omaan niskaan muiden paskat? voisit joskus rävähtää takaisin!

mitäs sitten "sukulainen numero 4": aina, kun sulle soitan niin kerrot samat "faktat": "kiva joni, kun soittelet ja pidät muutenkin yhteyttä" EI VITTU! voisit säkin joskus soittaa mulle päin! tai laittaa edes tekstiviestin! usein olet tuottanut vain pettymyksen ja mielipahaa! sopimuksistahan ei tunnetusti pidetä kiinni...

ja sokerina pohjalla, "sukulainen numero 5": sä todellakin olet ainoa kyrpä, kenet tunnen. en tunne ketään muuta noin itsekästä, ylimielistä ja tekopyhää ihmistä! sä viimeistään todistat sen, että jumalaa ei ole! jos olisi, niin sinunlaisesi mulkku olisi jäänyt luomatta. en ole ainoa, joka näin ajattelee! nyt loppui sanavarasto kesken sinua arvostellessa. se on jo hälyttävää!

sukulaisiaan kun ei voi valita. mutta ystävät voi. siinäkään en ole aina onnistunut. suurin osa on samanlaista porukkaa! siinä suurin syy siihen, miksi muutamme pois suomesta.

nyt olen puhunut suuni puhtaaksi muustakin kuin säästä! ja kyllä helpotti...

ihme, jos joku tänne asti viitsi lukea...

hengissä selvittiin reissusta... hienosti tämäkin matka alkoi. koneen piti lähteä aamulla kello 7.10 ja me tietenkin oltiin lähtöselvityksessä 5.10... virkailija ystävällisesti ilmoitti, että kone lähtee noin tunnin myöhässä. aivan mahtavaa. no kyllähän me saatiin kuin saatiinkin yli 3 tuntia kulumaan kansainvälisellä puolella tax free-myymälöitä kierrellessä.

ajoissa oltiin myös lähtöportilla 26A. puolen tunnin jonotuksen jälkeen ystävällisesti kuulutettiin, että kone lähteekin portilta 11A... ja sitten juostiinkin tuhatta ja sataa toiselle puolelle helsinki-vantaan kenttää! vihdoinkin koneessa ja kaikki hyvin. 65 minuutin myöhästystä ja tajutonta lentopelkoa lukuunottamatta. lentopelkoa ei lievittänyt yhtään tieto nuoresta naiskapteenista! hyvin se kuitenkin meidät perille lensi...

lentoaika las palmasiin noin 6 tuntia. sekin piti paikkansa vain osittain! las palmasin kenttä oli erittäin ruuhkautunut ja saimmekin odotella 45 minuuttia laskeutumislupaa syöksykierteessä! tämäkään ei kummemin lentopelkoa lievitä. tulihan siinä ajassa muutaman kerran kierrettyä gran canaria. pari kertaa taisi vilahtaa myös teneriffa ja teide. vihdoin päästiin laskeutumaan ja istahtamaan bussiin matkalaukkujen kera, ongelmitta!

finnmatkojen opas toivotti kaikki tervetulleiksi ja kertoi aikaa kuluvan ensimmäiseen hotelliin noin 40 minuuttia ja viimeiseen hotelliin noin 2 tuntia. väkeä pudotettaisiin noin kymmeneen hotelliin. meidän hotelli tietenkin viimeisenä! tästä voittekin jo päätellä, että matka ei paremmin voisi alkaa!

kyllähän siinä viikon aikana tuli nähtyä ja tehtyä monenlaista. vuokrattiin auto ja kierrettiin saari. mahtavat maisemat. töitä ja asuntokin löytyi helposti. muutto gran canarialle onkin edessä vuoden sisään.

kotimatka sujuikin jo mukavammin. mutta se lentopelko...

kylläpä osaa väsyttää! en kyllä missään nimessä nauti aamuvuoroista. äkkiä sauna lampiämään, sitten katsellaan idols. ja ysiltä nukkumaan!

toisaalta taas... näistä aamuvuoroista saa nauttia tilipäivänä: sunnuntai, maanantai, itsenäisyyspäivä - kolme aamua, kaksi pyhää, kolmen pyhän liksa! kiitos paikallisen sopimuksen, arki pyhien välissä on palkanlaskennallisesti pyhä :)

alkaa sitten lomakin olemaan lähellä... lento lähtee keskiviikkona aamulla ja kentällä pitää olla ennen viittä...aamulla! *hrrr* siispä helsinkiin jo tiistaina. mennään anoppilaan katselemaan itsenäisyyspäivän vastaanotto, sitten kiltisti nukkumaan ja virkeänä ennen aamuneljää ylös!

mutta nyt sauna päälle ja koirat ulos...

tässä alkaa pikku hiljaa selviämään eilisestä megakrapulasta. 2 mäyräkoiraa ja pieni kossupullo päivässä... naapuri soitti meille yöllä ambulanssin, kun olin laatannut vessassa ja huutanut et "mä en saa henkeä"... noloa! ja kyllä oli hienoa mennä kankkusessa tyresin pikkujouluihin...kuskiksi!

ruoka ja jaffa oli kyllä ihan hyvää. toisille maistuikin ilmainen viina. kuskin hommat alkoi 0015, siis heti kun porukka lensi kerholasta pihalle, sitten ajeltiinkin muutama tunti väliä nokia-tampere-nokia. kyydissä vain renkaalaisia. kyllähän siinä tienasi 6 tunnissa ihan mukavasti, € 286,25. bensaakaan ei kulunut kuin puoli tankillista.

eli taidanpa olla ensivuonnakin kuskin hommissa!

ja niinhän siinä sitten taas kävi... boss soitti aamulla kymmenen jälkeen ja pyysi ylitöihin. että se siitä vapaapäivästä! nyt vaan sauna lämpiään ja oluet kylmään. huomenna onkin pakko vaihtaa talvirenkaat alle...

joulu tulee. ei voi mitään. olin kaukaa viisas, kun muutimme tänne pirkanmaan laitamille. ajattelin, että säästyisi liikojen joululahjojen hankinnalta (muille kuin sisaruksille) sekä iänikuisilta päivälliskutsuilta. lähimmät sukulaiset asuvat tällähetkellä yli 50 km:n päässä.

se pitää paikkansa, että päivälliskutsuja ei lähisukulaisilta ole sadellut. siihen on tiettävästi muitakin syitä, kuin pidentynyt välimatka. (kyllä te sukulaiset tiedätte, turha esittää ja kierrellä!) sukulaisiaan ei voi valita, kaverit ja ystävät sen sijaan voi. ehkäpä juuri siksi niitäkään ei liioin ole siunaantunut. niin se vaan on. sukulaisistaan pääsee kyllä eroon, mutta niitä ei koskaan osaa unohtaa. toisin sanoen sukulaisista ei pääse eroon. valitettavasti!

pikkujouluaika alkaa olemaan kiivaimmallaan. itsellekkin osuu kohdalle tyresin pippalot ensi perjantaina. sitä odotellessa...