IRC-Galleria

Pieniä hetkiä koulun arjesta.

hanlee: "No, kuka tahansa 22-vuotias voi kirjottaa noin."
livy: "Mut kun tää on 29."
hanlee: "Ai. No, kuka tahansa 29-vuotias voi kirjottaa noin."
livy: "Sä vaihtelet ikää koko ajan."
hanlee: "Nooh, mutta ei ne miehet kymmenessä vuodessa mikskään muutu."
livy: "Ootpas sä optimistinen."
hanlee: "No jooh."
livy: "Kyl ne muuttuu. Yleensä vaan laiskoiks sohvalla makaaviks sioiks."
hanlee: "Sä oot optimistinen."

Tässä meille, joiden kädet ja pää ovat täynnä toteuttamattomia projekteja, ja joiden yöt päättyvät aina liian varhain. Omaa tekstiä tältä yöltä.

***

Yön kehrääjät
____________

Ja toisenlaisiin päiviin
laitan suuren odotuksen
jos joskus oisi toisin
jos joskus oisi päivä
toisin kuin eilinen

Voisi kerran hyrrä nousta
ja pyöriä kuin valssi
pyörisi vain hiljaa
eikä vaativana oisi
eikä vaativana päivä
valuisi huomiseen

Ja toisenlaisiin öihin
laitan jälleen odotuksen
jos joskus oisi rauhaa
jos joskus oisi unta
rauhaa aamuvalkeaan

Pitää kai sitä päiväkirjan eteen tehtyä koodaus- ja suunnittelytyötä sen verran kunnioittaa, että edes vähän käy kirjoittamassa.

Maailmassa on loputtomasti syitä siirtää kirjoittamista huomiseen, ylihuomiseen ja ennen kaikkea viime hetkeen. Asensin jopa Harry Potter and the Prisoner of Azkabanin vain "herätelläkseni itseäni" kirjoittamista varten. Se oli hyvä selitys, uskoin siihen jopa itse.

Ylläpitäjyys on paras huono valinta elämässäni. Suljin MSN Messenger -imitoijani, koska en jaksanut vastata Iscaraksen kysymyksiin. Potekoon yksinäisyyttä riimujen edessä tänään keskenään. Olen kovin paha ihminen. Onneksi saatoin selittää itselleni, etten voinut vastata hänen kysymyksiinsä, koska maailmassa minua oli odottamassa jotakin tähdellisempää - kuten Harry Potter -peli.