IRC-Galleria

Isi, minä haluaisin kirjoittaa sinulle kirjeen, ja antaa sen kyyhkyselle, joka sen toisi sen sinulle.
Mutten tiedä toisiko kyyhkynen sen todella sinulle. Siksi kirjoitan nyt tähän paperille, ja toivon
että näet kaiken mitä kirjoitan. Ja toivon että näkisit kyynelistäni, miten paljon minä todella
sinua kaipaan. Mutten halua että olisit surullinen, koska minäkään en ole aina surullinen,
olen välillä myös todella iloinen, aidosti. Muistot sinusta, auttavat minua jaksamaan.
Ne kauniit ja iloiset muistot. Huonot muistot minä yritän unohtaa, sillä niillä ei ole merkitystä.

"Toivon että voit kuulla minut"

Sinä et koskaan halunnut minulle mitään pahaa, toivoit minulle vain pelkkää hyvää, rakastit minua ja Henniä enemmän kuin mitään, muttet osannut aina näyttää sitä parhaalla tavalla.

Nykyään, haluan ajatella sinusta vain kauniisti, en tahdo olla enää vihainen sinulle siitä että lähdit luotamme. Kun ajattelen sinusta kauniisti, minulle tulee lämmin, ja ihana olo.
Tuntuu kun halaisit minua, pitäisit lujasti kiinni etkä päästäisi irti. Mutta se on vain kuvitelmaa,
sinä olet nyt jossain muualla, kaukana minusta. Niin kaukana etten enää yletä halaamaan sinua.

"Näetkö kuinka paljon tarvitsen sinua juuri nyt?"

Enkä tiedä kuuletko edes näitä kaikkia sanojani. En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta.
En tiedä miten selviän kaikesta ilman sinua, ilman omaa rakasta isääni.

Outoa ajatella, että sinun lähdöstäsi tulee pian 5 vuotta. Tämä suuri tyhjyys on elänyt minussa kohta jo 5 vuotta. Eikä se haalistu, eikä häviä ikinä.
Minusta puuttuu iso osa, koska sinä olet poissa.

"En päässyt paikalle
Antamaan jäähyväissuukkoa kädellesi
Toivon että voisin nähdä sinut vielä
Tiedän etten voi"

Mutta oikeastaan, et sinä ole kokonaan poissa, Sinä elät, minun sydämessäni. Aina. Sieltä sinä et haalistu, etkä häviä. Olet ja pysyt ikuisesti siellä. Isoin paikka sydämestäni on aina sinun. Ja sinä ELÄT minun muistoissani. Hyvät muistoni sinusta, ovat todella eläviä ja selkeitä. Muistan sinusta ja yhteisistä hetkistämme todella paljon.
Ja niitä muistoja en tahdo koskaan unohtaa, enkä aiokaan. Ne kannan aina mukanani, sillä ne auttavat minua jaksamaan, ja ne ovat todella kauniita ja upeita muistoja.

"Kaikki, mitä teen
Muistuttaa sinusta"

Monesti minun tekisi mieli avautua ystävilleni, sinun ja minun muistoistamme, mutta sitten menen täysin lukkoon, enkä saa sanaa suustani. Olisi ihana jakaa muistot sinusta, jonkun kanssa.
Mutten taida olla vielä valmis siihen. Tai toisaalta ehkä olisin valmis, mutta vihaan itkemistä,
vihaan sitä yli kaiken, ja tiedän että minulta tulisi itku jos jakaisin muistojamme jonkun kanssa.

Muistan aina ikuisesti sen, kun odotin aina sitä päivää kuin näemme, todella innoissani. Pienenäkin hypin aina riemusta kun olit tulossa hakemaan minua. Odotin sinua pihamme kalliolla,
ja olin todella iloinen ja onnellinen kun vihdoin tulit.

Jokainen hetki kanssasi oli kullanarvoinen, kalliimpikin, miljoonasti kalliimpi. Sinä olit se, joka sai minut aina nauramaan, sinä olit se joka sai minut aidosti iloiseksi ja onnelliseksi.
Tiedän, etten koskaan tule elämässäni löytämään yhtä hyvää ja ihanaa ihmistä kuin sinä olit.
Olit paras, ja tulet aina olemaan minulle se paras.

Oli tietysti myös aikoja, jolloin teit minut todella surulliseksi, onnettomaksi ja tunsin itseni huonoksi tyttäreksi. Mutten halua muistella niitä hetkiä, niillä ei ole enää merkitystä. Haluan täyttää mieleni vain kauniilla muistoilla. Sillä niistä huonoista minulle tulee vain paha mieli.

Ajatus sinusta, tekee oloni lämpöiseksi. Ja vaikka itken nyt, se ei tarkoita, että olisit aiheuttanut minulle pahan mielen. Minä itken, koska kaipaan sinua. Enemmän kuin mitään.
Ja tämä ei ole syytäsi.

Isä rakas, alan nyt lopettelemaan tätä kirjettä, koska tämä on todella raskasta, mutta haluan sanoa vielä muutaman sanan.

"Minulla on monta kuvaasi roikkumassa huoneessani
Se on ainoa mitä on jäljellä sinusta ja minusta, muistojen lisäksi
Isä, mitä voin tehdä että palaat takaisin luokseni?"

Minä rakastan sinua, aina ja ikuisesti eniten. Sitä ei muuta mikään.
En unohda sinua koskaan.

Rakkaudella: Hanna