IRC-Galleria

Tänään tuli se päivä kun kävelin taas niistä ovista ulos.
Tunne oli mahtava, sanoinkuvaamaton.

"Häviän ilman katumusta ja suljen oven, enkä palaa enää
Sytytän savukkeen"

Edessä on vielä paljon työskentelyä ja panostamista tiettyihin asioihin,
mutten onneksi ole yksin. Monet tietävät tilanteeni,
ja sen että tarvitsen tukea ja ihmisiä lähelleni.

En osaa sitä tähän kuvata, sitä tunnetta kun jätin tietyn osan elämästäni
taakseni, lopullisesti, enkä palaa enää niistä samoista ovista sisään.
Nimittäin, nyt mä tiedän että mun siivet kantavat, pitkälle.

"Olen vapaa, vapaa kahleista nyt
Siellä on toivoa, tahtoa, lujuutta, suuntaa
Nyt voin elää ilman teitä, ilman teitä
ilman sitä hurjaa paikkaa
ilman sitä taakkaa mitä kannoin

Nyt voin elää"

Tämä vei kauan, että sain itselleni takaisin ne voimat
jotka minulla oli kauan sitten. Mutta se matka todella kannatti.
Kannatti taistella, purra hampaita yhteen, huutaa, kiljua, hakata seinää, olla vihainen,
itkeä, antaa sen kaiken kivun tulla ulos. Se todella kannatti, sillä nyt mä olen taas vahvempi,
ja osa siitä kamalasta tuskasta on poissa, osasin jo hieman päästää irti menneestä.

"Se on ollut pitkä matka
Se vei kauan, ja suuri taakka ollut kontillani
Olen ollut sinisilmäinen
Olen yrittänyt luovuttaa
olen kärsinyt sen kaiken tuskan

mutta se kannatti, sillä nyt olen tässä, entistä vahvempana."

Nyt se vanha Hanna on taas teidän luona. Ja lupaan, ettei se Hanna
katoa enää minnekään. Nyt pidän siitä kiinni, kovemmin ja kovemmin.

Kiitos murut kun olette olleet nämä vuodet (tai viikot tai kuukaudet) läsnä, tukena ja mukana elämässäni. Olette olleet paljon mielessäni, vaikka vuoden yhteensä olen ollut muualla.
Mutta nyt olen taas palannut, enkä enää poistu luotanne...

Kiitos. Rakastan teitä.

Marraskuussa tulee sitte Nannalle ensimmäinen tatuointi, ja siitä sitte tiuhaan tahtiin (toivottavasti) lisää tatskoja kehoon.

Jipiiiiiiii!!

<3

Luulenpa että eksyin, olin joku toinen
Yritin tappaa kivun, mikään ei koskaan auttanut
Jätin itseni jonnekin kauaksi taakse
Toivon että tulen takaisin löytääkseni itseni jonain päivänä

Olen niin väsynyt odottamaan sinun sanovan että se on okei
Mutta kerro minulle kiltti
Voisitko edes tämän yhden kerran antaa minun olla itseni?
Jotta voisin loistaa omalla loistollani
Anna minun olla itseni
Antaisitko minun olla itseni?

En tule koskaan löytämään sydäntäni jonkun toisen takaata
En tule koskaan näkemään päivänvaloa tässä sellissä
On aika tehdä tieni, maailmaan jonka tunsin
Ottaa takaisin kaikki ne ajat jotka annoin sinulle periksi

Halusin tästä maailmasta ainoastaan sen
Että saisin olla minä

pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän

V i t u t t a a , suuresti eräs asia. No mut kai niin on sit parasta..

Mulla olisi niin paljon sanottavaa viime viikosta, mutten osaa kirjoittaa sitä kaikkea.
Olitte ihanasti laittaneet todella suloisia kommentteja mulle, ne piristi todella paljon.
Te jotkut olette varmasti ihmetelleet kovasti missä olen... kun tunnetusti hannash on koneella
24/7! :D

Saa sitä kysyä, ja kerronkin jos huomaan että oikeesti kysyjää kiinnostaa, ja että
tunnetaan edes jotenkin.

Tämä päivä kuluu muumilaakson tarinoiden parissa, pikku Ellenin kanssa, joka on mulla
nyt iltaan asti hoidossa. Ihana päivä siis tulossa. Kun nuo pikkulapset osaa piristää niin hirmuisesti. :>

Ellen: "poliisimestari on rättiväsynyt" :D

Huhhuh et oli vaikee ja rankka päivä...Mut mä selvisin. kohta nukkumaan,
toivottavasti edes tulee uni.

uusia loxeja<3