Ekaks saatiin tosiaan auto käyttöön ja oltiin hississä ja Pimu alkoi oksentaa verta ihan tajuttomasti. No mähän aloin sitten itkeä ihan hysteerisesti ja heti ensimmäinen ajatus oli, että ei me perkele ehditä sinne sairaalaan ajoissa, et vittu, mä menetän Pimun lopullisesti. Äiti sit sai mut jotenkin rauhalliseks ja lähdettii ajaa kohti sairaalaa.
Päästiin sit turvallisesti perille, ja Pimu ei onneks siinä autossa oksentanut lisää verta.
Mutta oli todella vaisu ja ei yhtään oma itsensä, makoili vaan ja näytti niin surkeelta.
Ja mua suretti paljon, ei ole yhtään kiva katsoa rakkainta parasta ystävää niin huonossa kunnossa.
Sitten ilmoittauduttiin siinä ja meidän käskettii istua alas ihan rauhassa että kohta päästään sisälle toimenpide huoneeseen. Mä sitten menin siinä välissä tupakalle ja sitte isäpuoli alkoi huitoa sisällä ihan hulluna että nyt pitäis tulla, ja Pimu alkoi sitten siis taas oksentaa lisää verta. Sitten päästiin siitä suoraan huoneeseen ja siellä sit kerrottiin kaikki sille hoitajalle ja se kirjas kaiken ylös ja sit sovittiin, et Pimu menee verikokeisiin ja lääkäri tutkii sen, et siinä menee se puol tuntia.
No sit me mentii odotushuoneeseen, ja sitten olikin jo kulunut kaksi tuntia siitä kun Pimu meni verikokeisiin. Mä aloin taas mennä paniikkiin ja ajattelin et nyt on jotain tosi vakavaa meneillään kun kukaan ei tuu kertomaan mitään väliaika tietoja. Mutta sitten vihdoin lopulta me päästiin taas yhteen huoneeseen, odotin innolla että Pimu olis siellä, mutta ei ollut.
Hoitaja kertoi, että pimu on ollut tunnin tiputuksessa, sekä tiputusta jatketaan yhä. Pimu oli ollut todella vakavasti kuivunut oksentelun takia, että me oltiin tultu juuri oikeaan aikaan sairaalaan,
että Pimu saatiin heti hoitoon, koska silmätkin oli jo painunut taaemmas ja kaikkea, että se oli tosi pahasti kuivunut. Verikokeissa näkyi samat merkit myös.
Sitten meidät passitettiin taas odottamaan odotushuoneeseen. Ja siellä se aika sitten taas meni, tarkalleen en tiedä kauanko me tosiaan siellä odotettiin, mutta se oli ihan kamalaa...
Mua pelotti ihan hirveesti, että kaikki ei käänny hyväksi, ja etten näe mun rakkaimpaani enää koskaan pirteänä ja iloisena, ja ennen kaikkea TERVEENÄ.
Sitten aika vaan kului ja kului....kello kävi eteenpäin...
Lopulta mentiin kysymään siitä ilmoittautumispisteestä, että mitä on meneillään että kun mitään ei kuulu. Se nainen siinä sanoi että lääkärit pohtii sitä että Pimu jäis viellä yön yli sairaalaan, kun se oli mennyt ihan väsyneeksi tiputuksen jäljiltä ja ihan lötköksi. Mutta mikään ei ollut siinäkään vaiheessa varmaa..
Lopulta sitten lääkäri tuli pyytämään meidät taas sinne keskustelemaan, ja maailman paras ylläri oli siinä, että PIMU oli meitä vastassa siellä huoneessa, häntä heiluen, iloisena, PIRTEÄNÄ, ja terveen näköisenä, silmissä katse oli kirkastunut ja se vaan näytti jo niin paljon paremmalta.
Lääkäri sanoi, että Pimua voidaan hoitaa kotona, että lääkitys on siinä tukena, ja että hän teki lopullissen päätöksen siksi niin että Pimu pääsee kotiin, koska kun se näki Pimun meidän kanssa, niin Pimu oli selvästi jo normaalimpi ja paremmassa kunnossa. Mun teki mieli hyppiä riemusta kun Pimu siinä mua töni ja pusutti mua ihan hulluna ihan niinkuin ennenkin. Muutama tunti sitä ennen en olisi osannut uskoa, että koen sen tilanteen vielä <3
Kyseessä on siis Pimulla nyt suolistotulehdus, joka hoidetaan lääkkeillä, ja tiukka seuranta kotona.. Pimu saa vettä ihan vähän kerrallaan, ja ruokaa ihan vähän kerrallaan. Siinä sitten seurataan tilannetta että pysyykö ruoka ja vesi sisällä ja ettei oksentelu ala uudelleen. Siinä tapauksessa jos oksentelu alkaa taas, pitää mennä suoraa tietä sairaalaan.
Mutta kaikki näyttää jo paljon paremmalta, ja mä olen varma, että Pimu-rakas selviää tästä, ja pysyy omana ihanana itsenään.
Toivottavasti vastaavia tilanteita ei tule enää, tää päivä on ollut ihan hirveä. 6 tuntia odottamista ja pelkoa ja jännittämistä. Mutta onneksi kaikki näyttää nyt päättyvän hyvin. Pimu tulee näillänäkymin täysin terveeksi, ja selviää tästä.
Tuolla se pikkuinen nyt touhuaa Mamman kanssa ja kerjää ruokaa ja vettä kokoajan :D
Oon niin ilonen että Pimu pääsi kotiin, ja että se on paremmasssa kunnossa. Kiitos miljoonasti kaikille tsemppauksesta, ja siitä että oikeesti välitätte
