IRC-Galleria

Aina en voi tietää
kun kulkua teen
Minne tieni vie tää
mut silti mä meen

Luotan lupaukseen,
vielä tää kirkastuu
ja alkaa uus parempi aika

Niin me täällä kuljetaan,
sitä myrskyä päin,
ja maailman tuulet vasten on
Mut Sinä sanoit nosta pääsi,
vaikka maailma kaatuu,
ja tässä seison
Nämä levottomat päivät,
ja levottomat yöt

ja mä selviän

Helpompaa tää kaikki olla vois
jos meitä vielä kaksi täällä ois
jakamassa kaiken, kokemassa ihmeen

Heidi + Hanna + Ellen pikkunen + luistimet = <3

vitttttu mikä olo tänää

Tiitus, minulla on ikävä sinua.

Nyt mä jatkan taas vahvempana eteenpäin

sä autoit mua taas nousemaan ylemmäs pohjalta

olen sulle ikuisesti kiitollinen

enkä unohda sua koskaan

1. Avaa paint.
2. Piirrä siihen peikko, itsesi(prinsessana,haltijana tai keijuna), lintu ja puu.
MUTTA, et saa kumittaa kuvasta mitään!!!
3. Lisää piirrustus päiväkirjaasi ja haasta 4 kaveriasi


J Ä R K Y T T Ä V Ä Ä miten paska olen piirtää paintilla. mm. ihana toi pudonnu silmä mulla tos kuvas :DDDDD + en jaksanu tehä mun näköstä : D


haastan:
jnnii
vampiric
sa_tu
minnamoi
+ KAIKKKKKKI ketkä haluu tehä.

Nonni, koulussa jaettiin suullisten esitysten aiheet, ja minulle napsahti aihe: anoreksia nervosa.
Eli siis käyn koulua ammatilliseen valmentava koulutus, mielenterveys kuntoutujille,
niin siksi aiheet liittyvät mielenterveyteen.

Musta olisi mukavaa, jos joku kellä ollut/on anoreksia nervosa niin kertoisi omista kokemuksistaan,
mahd. parantumiskeinoista ja siitä miten pääsi pahimman yli yms. En tietysti paljasta nimiä esityksessäni, vaan käytän kertomuksia esitelmäni lisänä, että saisin hyvän esitelmän, joka sisältäisi
ihmisten kokemuksia, ja tuntemuksia, ja muutenkin mielipiteitä.

Vaikea ja hyvin rankka aihe, saa nähdä miten selviän.

Kiitos.

Et ole sittenkään yksin

Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä, minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan
miten surujen metsässä suunnistetaan,
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka, josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
lämmin syli sinua taas lämmittää.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu, ystävä, kyllä hän kuuntelee.