Voin vain huutaa pieniä sanoja, joilla koitan kertoa, kuinka kaunis tämä paikka voi olla huomenna.
Leikkaan paperisydämmen, raapustan siihen runon ja lasken lattiallesi.
Luethan sen?
"Tiedätkö, tuolla jossain on kaunis maa,
se jatkuu monta miljoonaa aaria.
Tiedätkö, sielä on paikka missä voit elää unelmaa,
sielä on kaunista, satoja sateenkaaria.
Katsoitko sinne kun yksin istuit hämärässä,
eletitkö toivoa paremmasta kun yksin istuit kuistilla itkemässä.
Anna, minä otan sinun kätesi omaani hetki riittää,
tahdon sua näistä päivistä kiittää.
Mä en voi korvata aikaa jonka tuska turruttaa,
mutta ainahan mä voin koittaa lohduttaa.
Sillä huomasitko, eilen tämä helvetti oli kaunis maa,
missä saattoi elää unelmaa.
Ehkä taas huomenna kukat peittää monta miljoonaa aaria,
ja taivas on loistossaan satoja sateenkaaria.
Huomenna."