Joistain asioista, mutten tehnyt niitä tahallani.
Jos minä voisin palata ajassa neljä vuotta taaksepäin,
Tekisin monet asiat eri tavalla.
Toivon että sinulla on nyt hyvä olla siellä.
Jäi niin paljon sanottavaa sinulle vakavasti,
Toivotaan että sanat tulevat sinne perille asti.
Sitten kun minäkin lähden niin minä toivon että näemme,
Ei ehkä huomenna, eikä tänään mutta vielä kai me näemme.
Sanon sitten ne kolme sanaa ihan kasvotusten taas,
Jotka jäi sanomatta sairaalassa.
Liian myöhään tajuaa että kaikki katoaa,
Aikanaan taivas saa sen mikä oli päällä maan.
Kiitosta en minä voi enää sulle sanoa, mutta
toivon että tiedät miten kiitollinen olen sinulle kaikesta.
Minä tiedän että haluat meille auringon valoa, ja onnellisuutta
Joten koitan pysyä vahvana ja olla,
Varsinki kaikista ongelmista poissa.
Minulla on vielä jäljellä äiti, Henni, Jokke ja Pimu,
Vaikka yhtä enää en voi tuntea kädellä.
Olet silti perhettä ja ainoa oikea isä,
Joskus lapsilleni näkymätön isoisä.
Joskus kerron niille hiljaa rauhassa,
Kuinka sinäkin odotit minua joka paikassa.
Haaveilen että jouluna perhe olisi kasassa,
Koko perhe istuisi huoneessa samassa.
Ilman sinua isä niin paljon masentaa,
Talvitakki päällä niin silti paleltaa.
Miksi sinä et kertonu sinun ongelmistasi meille?
On niin kauhea ikävä että joka paikkaan pistää,
Rintaan niin paljon sattuu ja paljon silmiä vetistää.
Sinä et halunnut huolestuttaa koskaan ketään, et siis ketään,
Kannoit murheesi yksinäsi, ilman muiden apua.
Muiden vuoksi menit nyt jo ylös lepäämään.
Minä olen paljon sinulle puhunut ja sinä olet varmasti kuullut,
Jos sinä olet vastannut niin minä en ole kuullut.
Isä olit tärkein minulle ja tulet aina olemaan,
Sitten kun on minun aikani, niin tuletko avaamaan minulle oven.
Sanoit minulle aina että täytyy katsoa eteenpäin,
Mutta nyt minä mietin vain sitä kun sinut viimeistä kertaa näin.
Isä rakas, en unohda sinua koskaan.
<rakas> Rakastan sinua...