IRC-Galleria

Oletko koskaan miettinyt, että ketkä sinua oikeasti pitävät kaverinaan tai ystävänään?
Ketkä ovat aitoja ystäviäsi, eivätkä ystäviä vain silloin, kuin ketään muita ei ole enään jäljellä, tai muut eivät ole vain tavoitettavissa?
Keitä oikeasti kiinnostaa miten sinulla menee, tai miten oikeasti voit?
Ketkä kuuntelevat sinua?
Ketkä iloitsevat ja surevat kanssasi, eivätkä vai pyöri oman navansa ympärillä, ja etsi silloin sinulta lohtua, kun muilta sitä ei enää saa?
Ketkä kysyvät välillä sinunkin kuulumisia oma-aloitteisesti, eivätkä vain vastakysymyksenä, koska se on tapa, ja myös kohteliasta?
Ketkä pysyvät rinnallasi, vaikka tekisit mitä tahansa?
Ketkä seisovat rinnallasi oli sinulla sitten hyvä tai huono päivä?
Ketkä jaksavat kannustaa sinua loppuun saakka sanomatta, että sinusta ei ole siihen?
Keihin voit oikeasti luottaa?
Ja ketkä seisovat silloinki rinnallasi, kun sinulla todetaan sairaus mistä et voi parantua ?

Toivottavasti tohon gallerian uuteen ulkoasuun sitten tottuu.
Näyttää ainakin minu silmään tosi jotenki kirkkaalta ja tyhmältä.
Mut ei voi mitää : D aika jännä sillein että oon kauan jo miettiny et vois kyllä
ylläpito jotain tolle tyhmälle rumalle siniselle ulkoasulle, mut nyt taas vaan
toivoisin ettei toi teema muuttuis !!

ylläpito, ette saa mua karkotettua täältä vaik tulis kirkkaan keltanen
ulkoasu! : D

Mun koneen kuvat ja musiiikit yms muut saatiin pelastettua, kone pelittää nyt niin, että huomenna saan siirrettyä kaikki kuvat ym muut levyille. Mutta muuten kone ei toimi, sillä ei pääse nettiin tai mitään.

Mut pääasia on se, että ne kuvat ja muut on tallessa :)

Mun oma kone, taisi sitten hajota lopullisesti. Sinne meni tuhansia kuvia, osa ihan helvetin rakkaita ja tärkeitä mulle ja sinne meni paljon paljon myös musiikkia.

Ja kaikkein vittumaisinta tässä on se, että olisin koneen käynnistämisen jälkeen siirtänyt kaikki kuvat ja musat levyille, koska pelkäsin että jos mun kone joskus hajoaa,,niin eiköhän sitten mun kone päättänyt hajota juuri ennen sitä. Siis ei voi oikeesti olla mahdollista.

Mulla menee nyt niin hermot että huhhuh.

Nyt venailen että mun isäpuoli tulis kotiin, ja tarkistais koneen tilan vielä, et jos sen sais jotenkin päälle.
Ite olen kokeillut nyt kaiken mahdollisen.

Että joo...

Mutta ilosiakin asioita on, konnat tulevat huomenna tänne mun luo, jos omistajille se sopii. Ja he itse olivat ehdottaneet keskiviikkoa aikaisemmin kun puhuimme, että eiköhän se niille sovi.
Eli huomenna musta ehkä tulee Tintin ja Elmerin uusi omistaja. PARASTA.

piupau, Nanna on kipeenä kotona, lusmuileeeeee ja odottaa kovasti KESKIVIIKKOA.

Kerron nyt tän koko jutun, lukekaa jos kiinnostaa.

Ekaks saatiin tosiaan auto käyttöön ja oltiin hississä ja Pimu alkoi oksentaa verta ihan tajuttomasti. No mähän aloin sitten itkeä ihan hysteerisesti ja heti ensimmäinen ajatus oli, että ei me perkele ehditä sinne sairaalaan ajoissa, et vittu, mä menetän Pimun lopullisesti. Äiti sit sai mut jotenkin rauhalliseks ja lähdettii ajaa kohti sairaalaa.
Päästiin sit turvallisesti perille, ja Pimu ei onneks siinä autossa oksentanut lisää verta.
Mutta oli todella vaisu ja ei yhtään oma itsensä, makoili vaan ja näytti niin surkeelta.
Ja mua suretti paljon, ei ole yhtään kiva katsoa rakkainta parasta ystävää niin huonossa kunnossa.

Sitten ilmoittauduttiin siinä ja meidän käskettii istua alas ihan rauhassa että kohta päästään sisälle toimenpide huoneeseen. Mä sitten menin siinä välissä tupakalle ja sitte isäpuoli alkoi huitoa sisällä ihan hulluna että nyt pitäis tulla, ja Pimu alkoi sitten siis taas oksentaa lisää verta. Sitten päästiin siitä suoraan huoneeseen ja siellä sit kerrottiin kaikki sille hoitajalle ja se kirjas kaiken ylös ja sit sovittiin, et Pimu menee verikokeisiin ja lääkäri tutkii sen, et siinä menee se puol tuntia.

No sit me mentii odotushuoneeseen, ja sitten olikin jo kulunut kaksi tuntia siitä kun Pimu meni verikokeisiin. Mä aloin taas mennä paniikkiin ja ajattelin et nyt on jotain tosi vakavaa meneillään kun kukaan ei tuu kertomaan mitään väliaika tietoja. Mutta sitten vihdoin lopulta me päästiin taas yhteen huoneeseen, odotin innolla että Pimu olis siellä, mutta ei ollut.

Hoitaja kertoi, että pimu on ollut tunnin tiputuksessa, sekä tiputusta jatketaan yhä. Pimu oli ollut todella vakavasti kuivunut oksentelun takia, että me oltiin tultu juuri oikeaan aikaan sairaalaan,
että Pimu saatiin heti hoitoon, koska silmätkin oli jo painunut taaemmas ja kaikkea, että se oli tosi pahasti kuivunut. Verikokeissa näkyi samat merkit myös.
Sitten meidät passitettiin taas odottamaan odotushuoneeseen. Ja siellä se aika sitten taas meni, tarkalleen en tiedä kauanko me tosiaan siellä odotettiin, mutta se oli ihan kamalaa...

Mua pelotti ihan hirveesti, että kaikki ei käänny hyväksi, ja etten näe mun rakkaimpaani enää koskaan pirteänä ja iloisena, ja ennen kaikkea TERVEENÄ.

Sitten aika vaan kului ja kului....kello kävi eteenpäin...

Lopulta mentiin kysymään siitä ilmoittautumispisteestä, että mitä on meneillään että kun mitään ei kuulu. Se nainen siinä sanoi että lääkärit pohtii sitä että Pimu jäis viellä yön yli sairaalaan, kun se oli mennyt ihan väsyneeksi tiputuksen jäljiltä ja ihan lötköksi. Mutta mikään ei ollut siinäkään vaiheessa varmaa..

Lopulta sitten lääkäri tuli pyytämään meidät taas sinne keskustelemaan, ja maailman paras ylläri oli siinä, että PIMU oli meitä vastassa siellä huoneessa, häntä heiluen, iloisena, PIRTEÄNÄ, ja terveen näköisenä, silmissä katse oli kirkastunut ja se vaan näytti jo niin paljon paremmalta.

Lääkäri sanoi, että Pimua voidaan hoitaa kotona, että lääkitys on siinä tukena, ja että hän teki lopullissen päätöksen siksi niin että Pimu pääsee kotiin, koska kun se näki Pimun meidän kanssa, niin Pimu oli selvästi jo normaalimpi ja paremmassa kunnossa. Mun teki mieli hyppiä riemusta kun Pimu siinä mua töni ja pusutti mua ihan hulluna ihan niinkuin ennenkin. Muutama tunti sitä ennen en olisi osannut uskoa, että koen sen tilanteen vielä <3

Kyseessä on siis Pimulla nyt suolistotulehdus, joka hoidetaan lääkkeillä, ja tiukka seuranta kotona.. Pimu saa vettä ihan vähän kerrallaan, ja ruokaa ihan vähän kerrallaan. Siinä sitten seurataan tilannetta että pysyykö ruoka ja vesi sisällä ja ettei oksentelu ala uudelleen. Siinä tapauksessa jos oksentelu alkaa taas, pitää mennä suoraa tietä sairaalaan.

Mutta kaikki näyttää jo paljon paremmalta, ja mä olen varma, että Pimu-rakas selviää tästä, ja pysyy omana ihanana itsenään.

Toivottavasti vastaavia tilanteita ei tule enää, tää päivä on ollut ihan hirveä. 6 tuntia odottamista ja pelkoa ja jännittämistä. Mutta onneksi kaikki näyttää nyt päättyvän hyvin. Pimu tulee näillänäkymin täysin terveeksi, ja selviää tästä.

Tuolla se pikkuinen nyt touhuaa Mamman kanssa ja kerjää ruokaa ja vettä kokoajan :D

Oon niin ilonen että Pimu pääsi kotiin, ja että se on paremmasssa kunnossa. Kiitos miljoonasti kaikille tsemppauksesta, ja siitä että oikeesti välitätte

Minun rakas kultapieni Pimu hauvva, on TODELLA KIPEÄ.
Oksentaa 5 min välein, ja on todella huonossa kunnossa.
Mikään ei pysy sisällä, ei edes vesi. Ja kuivumisvaara on suuri.

Nyt tässä odotellaa että saadaan auto ihan pian, ja joudutaan viedä
kultapieni päivystykseen ja Pimu joutuu luultavasti tiputukseen moneks tunniks.

Ja lääkärissä sanoivat kun sinne soitettiin, että jos oksennus on
ruskeaa, keltaista ja kökkäreistä niin kyse on jostain vakavasta.

Ja Pimu rakkaan oksennus on juuri sellaista.

En kestä tälläistä, oon niin huolissani. Nyt vaan pitää odottaa että saadaan
auto, niin pystytään viedä kulta hoitoon.

Pimu rakas, sun on pakko selvitä tästä<3

But one thing's for sure,
You're always in my heart