IRC-Galleria

heräsin 18.11 klo 15.24 ja sit en oleka vielä nukahtanu.

mietin kovasti et miks ihmeessä tänne kirjottelen, mut sit tajusin et täällähän voi jutella ittensä kanssa. se jos mikä on valasevaa.

tänään kävin sairaalassa. rytmihäiriöitä taas kovasti, olis pitänyt jäädä sinne, mut enhän mie töitä voi missata tai mitään sellasta, mikä ees vähän pitää kiinni todellisuudessa.

sain unilääkkeitä ja vaikka mitä vitun pillereitä.

en muuten aio ottaa ensimmäistäkään, liian vaarallisia.

epäillään persoonallisuushäiriöö, paniikkihäiriöö tai sitten olen ihan ehta maanikko.

näillä mennään.

heh, hauskinta tässä on se, et mie tiiän tasan tarkkaan mistä tää kaikki johtuu, mut en pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan, joten se siitä.

ootellaan 27.2 asti tuskaillen.

Miss my wall! Kaikki oli hyvin ennen ku sitä alettiin murentamaan. Opin tunneköyhäksi, osasin vältellä ihmisiä, niiden tunteita ja itse en tuntenut mitään. Se oli kivaa. Nyt sitten oli työn ja tuskan takana löytää itsestään ihminen, inhimillisyys, tunteet ja toiminta. No, sekään ei sitten kannattanut. Kaikki on pahemmin sekasin kun ikinä. Kaikki pelottaa ja samalla mitä vaan vois tapahtuu eikä tuntuis missään. Jotkut päivät taas on sellasia et sukka menee väärinpäin jalkaan ja saan siitä itkut tiristettyä moneks tuntia. Heh, kyllä minä olen tasapainoinen. Mut joo, jos tänne asti jaksoit lukea, niin yksi neuvo sulle! muurin sisällä on kiva olla. Tärkeimmät ihmiset, ne ainoot joilla on väliä, ei pysty satuttamaan. Ja se on tärkeintä. Ainoo millä on oikeesti mitää merkitystä.
Mietin vain kovasti, et kuinka paljon tuntevasta ihmisestä voi yhtäkkiä tulla täysin kylmä, ilman syytä?kuka sen kertois?tulis jotain selvyyttä tähänki. Tää on ehkä ainoo kanava, mistä jotain infoa vois mistään saada. Sosiaalinen ympyrä. Tosi hyvä...heh. toivottavasti ei mene linja kiinni.
olipahan taas aamun avaus.