peiton alle pistän piiloon pään
sinne suojaan suruiltani jään
hiljaa nenäliinaan niiskutan
ja toivon edes unen tulevan
mietin miksi meille kävi näin
miksi sivuun elämästäs jäin
hämärässä kelloon vilkuilen
odotan vain sydän vapisten
jospa tulisit sä sittenkin
niin kaiken sulle anteeks' antaisin
vaikka sattuu vielä sydämeen
sulle tilaa viereeni mä teen