kauan on siitä, kun viiimeks sut näin
sillon kun lähdit, yksin mä jäin
silti en voi sua unohtaa
ymmärrän sen, sut toinen omistaa
ovellani kun, sun seisovan nään
pyydänkö jäämään, vai lähtemään
katsoin sinuun ja näen taas sen
katse tuo on, kaipauksen
katsoin sinuun ja näen taas sen
katse tuo on, kaipauksen
ikävääni en, mä näyttää vois
satuttaa et saa, mua milloinkaan
ikävääni en, mä näyttää vois
jos vain unohtaa, nyt kaiken saan
luon viimeisen katseen ja sanon näkemiin
silmäsi nuo, jäi vain kyyneliin
miksi tämän kohtalon mä sain
tiedän sua jään, nyt kaipaamaan
miksi tämän kohtalon mä sain
tiedän sua jään, nyt kaipaamaan
ikävääni en, mä näyttää vois
satuttaa et saa, mua milloinkaan
ikävääni en, mä näyttää vois
jos vain unohtaa, nyt kaiken saan