Miten hiljaista,
miten kaunista
kaikki onkaan.
Puiden oksilla
on lunta ja
sinä hymyilet unissasi.
Kun olet mennyt,
huoneeni huokaa hiljaa.
Jalanjälkesi lumessa,
tuuli saattelee kai jokaista niistä.
Ei sinusta voi kirjoittaa laulua,
aivan niin kuin tuoksuasi ei voi maalata.
Mutta pois niitä ei voi viedä minusta.
Sillä minä muistan.