Me hengitämme hiljaa,
tuskin kuuluu ääntäkään,
niinkuin pienin liike voisi,
murtaa alta hauraan jään.
Sun kätes etsii kättä,
haparoiden pimeää,
ja minä niinkuin pelkäämättä
autan sua löytämään.
Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa,
sitä kuitenkaan
omistaa ei saa.
Niin ovat vuodet lyöneet,
jäljet meihin molempiin,
melkein huomaamatta syöneet,
uskon ihmeisiin.
Silti kaikin voimin,
mä kaiken jälkeen rakastaa,
haluaisin vielä,
haluaisin uskaltaa.
Kuinka paljon vielä?
Uusimmat blogimerkinnät
- kivvaata oli ainaki! =) 08.09.
- tahdon pois ja takaisin 01.07.
- miul oli ehkä paras jussi ikuna...luulisin...m... 24.06.
- huominen kammala päivä ainaki on 25.05.
- tuskainen tie, eli mutkainen tie, läpi oppar... 29.04.
- Herra Ylppö & Ihmiset - Kleopatra 13.04.
- Loistava, Maj Karma - Kokki, varas, vaimo... 13.04.
- Loppurutistautuminen. 06.04.
- voi jessus näitä...ja pakkohan on aina kai... 20.02.
- yeah 18.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (19)
- ▶ 2008 (53)
-
▼
2007 (92)
- ▶ joulukuu 2007 (7)
- ▶ marraskuu 2007 (24)
- ▶ lokakuu 2007 (34)
- ▶ syyskuu 2007 (25)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)