IRC-Galleria

Masennus
lähti pois
häntä koipien välissä,
nolona.
Ilo ja onni
saivat uuden paikan sydämessäni.
Mutta ei nekään siellä
ikuisesti voi elää.

Vaikka sydämessäni ei ole tilaa kaikelle,
sinulle löytyy ainakin toistaiseksi paikka.

Tule jo,
ennen kuin joku ehtii vuokrata sen.

Sinä nousit saalistamaan
enkä minä kysynyt saanko rakastaa,
rakstin vain. (<--a) hihi
Tulit uudestaan ja uudestaan,
mutta aina jäin kuuntelemaan
loittonevia askeleitasi,
enkä koskaan saanut sinusta pitävää otetta.
Sillä kesyttämättömänä petona
sinä vaelsit vapaana kuin tuuli,
ja menit taas.

Kuuntelen päivien kulumista
minuuttien vaihtumista.
Odotan.

Sinä kuolit minulle eilen.
Olen itkenyt jo kaksi päivää.
Ei ollutkaan rakkaustarinaa.
Vain sataneljäkymmentä tuntia itsepetosta.
Odotan yhä.

Huomenna lentokoneessa,
katsot alas pilviin ja muistat,
kuinka jo unohdit minut.
Mutta minä suren yhä,
kolmatta päivää.

Jos olet rakennellut pilvilinnoja,
työsi ei välttämättä ole mennyt hukkaan.
Pilvissä niiden pitää ollakin.
Panet vain perustukset niiden alle.

aalto huuhtoo tyhjää hiekkarantaa
taivaalla syvää purppuraa
kädet etsii pimeässä toisiaan
vasta aamulla saattaa sarastaa

kuin heinäsuopaan hävinnyttä neulaa
joutsenkin hakee poikastaan
vielä eilen se pelkäsi vanhuuttaan
tänään tuskin enää kysyä uskaltaa

kuka tähdet lentoon lähettää
kuinka myrsky aina yllättää
vaikka tyyni edeltää
kuka maata päivät pyörittää
kuinka mielen voisi tyynnyttää
että tämän ymmärtää

ei aina tiedä itkeä vai nauraa
vastausta ei löydä kuitenkaan
kirjassani vain sanattomia sanoja
kysymyksiin valkoisia sivuja

kuka tähdet lentoon lähettää?

iltatuuli pohjoisesta puhaltaa
huomenna se muualla tunnetaan

kuka tähdet lentoon lähettää?

tuuleen piirrettyä linjaa
katoavaa ilmansuuntaa
hän etsii hädissään
eikä löydä aina edes itseään

veteen vedettyä viivaa
lähestyvää lohduntuojaa
hän miettii kuumeissaan
päätöstä ainoaa oikeaa

kangastusta taitaa olla
tää kaikki auringon alla
kun luottamuskin on lainaa
ei siitä saa kivijalkaa

maaliin asti löytää harva
luopuminen vain on varmaa
sokea kun toista taluttaa
perillepääsy on onnen kauppaa

sä nukut hetkenkin
ja saat taivaanrannan ylösalaisin
se saa sut sekaisin
kun totuus hukkuu uusiin tietoihin

istun selkä suorana seinää vasten
kuin tyhjä kaivo äänetön huuto
lauluni tarvitsee
sinulta sanoja

sumu silmissä katse maassa
on joskus aika punnita vanhaa
ilmassa toivoa
käsissä haaveita

mä oon, oon ja en
tuun ja meen
sen kaiken teen
minkä elämä kantaa eteiseen
joo, mä oon, oon ja en
onnellinen
kun huomaan sen
ettei kuva koskaan oo täydellinen

katsoo kuun kuvajainen ikkunasta
saa hiljaisuudellaan sanottua
paljon voi saavuttaa
vähää tarvitaan

avojaloinkin voi toimeen tulla
vaikka vaakana on vaikea olla
välillä unohtuu
että jotain puuttuu

mä soudan
ja mä huopaan
välillä rantaan kolahdan
mä eksyn
ja mä löydän
joskus vain tahtois enemmän

siis oon, oon ja en
ennen kaikkee en oo

onnellinen