Unelmat on tehty rikottaviksi, ja ne on yllättävän helppo hajoittaa. Se on kuin lasia joka särkyy kun sen tiputtaa... Mutta toivo elää silti, toivo paremmasta, toivo jota et välttämättä koskaan voi saavuttaa mutta palaa viellä tähän hetkeen, kun me lähdetään unelmien retkeen. Vain me kaksi, lopulta huomaan et sekin on vain silmän lumetta, kertokoon se siitä kuinka mua ikuisesti rankaistaan kun mä kärsin. Mä sua rakastan vaikket sä mua huoliskaan, jään sua ikuisesti kaipaamaan.