Onko vahvuutta siinä rikkinäisessä edes sisällä,
onnellinenko sisimmässä, olematta oikeasti kuitenkaan.
Mutta on lupa olla hiljaa, ei tarvitse muita vaivata.
Sanoa itselleen epäonnistuneensa,
kun luuli kaikkea joskus ikuiseksi.
Mutta voi olla hiljaa, ei tarvitse siitä mainita,
Itselle valmistusvirhe,
sitä mitä toisille,
ei tule koskaan oppimaan,
ei tarvitsekaan.
Mutta siitäkin voi olla hiljaa, miksi niistä puhua.
Vanhojen huolien päälle uusia,
sisälle pakkautuu muutamia tuhansia.
Ulos pääsee vain harva pieni.
Miksi olla ikuinen arka ja hiljainen?
Saattaa tulla kylmä.
Eikä kellään olisi niin kylmä ja
yksinäinen olo.
Eikä kellään olisi niin kylmä ollenkaan.