Jos joku tätä lukiessaan tunnustaa, että ei mieti ikinä onko sukat hienot, niin kyllä on aka huoletonta elämää. Se on nimittäin erittäin tärkeää, että sukat on coolit (ja nimenomaan coolit EI hienot), senhän tietää jo pikulapsikin. :)
Perjantaina nimittäin pikkuinen Quirin tuli vuolaasti itkien aamupalalle, kun äiti oli laittanut jalkaan rumat sukat. Iltapäivällä se suostui kyllä jo sanomaan niitä hienoiksi, mutta coolit ne ei missään tapauksessa olleet. (Huom! Quirinin mielestä kaikki on nykyään coolia. JOs joku erehtyy sanomaan jotain hienoksi, poikuli korjaa, että ei, ei hienoa, coolia!).
Mutta siis kyllä on elämä rankkaa jo lapsena, kun pitää miettiä miltä sukatkin näyttää :D