IRC-Galleria

Tänään oli sit sellanen päivä (oikeesti pitkästä aikaa) et tuntuu, että olis ollut parempi jos ois vaan jäänyt aamulla sänkyyn. Tai valehdellut eilen, että mulla on jo vaikka mitä suunnitelmi tälle päivälle, en mitenkään voi tulla puolilta päivin lasten kanssa S-Bahnilla kotiin ja olla niiden kanssa iltapäivään asti.

Varsinkin pojat raasti mun hermoja niin, että olis tehnyt mieli jättää ne kahdestaan kotia ja painua lenkille. Sit kun Andrea tuli yli puoli tuntia myöhemin kuin oli arvellut, niin meinasin saada raivarit, kun ne kaksi pikku tuholaista ei taas halunneet uskoa mua ollenkaan. Kun Andrea lopulta tuli, selitin sille tilanteen ja lähdin lenkille. Sinä vaiheessa oli suurinpiirtein kiuhuva kattila...

Kun sitten vajaan tunin lenkkini aikana sain tyhjättyä pääni, niin eiköhän eka mitä nää kotioven avattunai, ole itkevä ja murjottava Valentin. Ja niin alkas taas ärsyttää... Mutta nyt alkaa jo helpottaa :)