IRC-Galleria

Oli eilen pitkästä aikaa niin tosi kivaa! Vaikka olin apurina synttärijuhlilla (tässä lähellä perhe, jossa suomalainen äiti ja sen sisko tuli tänne viettämään 50-vuotisjuhliaan ja sukulaisia tuli suomesta 20-30 henkee :)) ja hommaa riitti ihan tarpeeksi (mun lisäksi oli niiden yksi hyvä saksalainen ystävä Susanne) ja hyvä kun ehti istua ja syödä itekin vähän. Mutta se tunnelma vaan oli niin kiva ja se kun talo oli täynnä suomalaisia. Ja sitten kun tuntu, että koko perhe (tai suku) on hirveen musikaalinen niin siellä oli musiikkiesityksiäkin. Ja sit illalla piti vähä siirtää pöytiä et mahtu tanssimaan letkistä ja sen jälkeen laulettiin vielä karaokeakin(tai mä jammailin mukana tiskatessani). Menin sinne kahdelta päivällä ja kotona olin ennen yhtätoista illalla. Ihan rättiväsynyt, mutta kivaa oli. Tajusin, että kaipaan suomalaisia juhlia, mutta ehkä vielä kivempia ne olis jos ois tommonen suku. Mulla kun on noita oman ikäsiäkin sukulaisia niin vähän, tuolla oli melkien kaikki "lapset" samanikäsiä, nuoriahan ne oli, vanhin just kirjottanut ylioppilaaksi.

Niin ja 16 yön päästä lähden Suomeen ja sit yksi yö vielä Helsingissä ja sit kotio! :)

Tänään oli sit sellanen päivä (oikeesti pitkästä aikaa) et tuntuu, että olis ollut parempi jos ois vaan jäänyt aamulla sänkyyn. Tai valehdellut eilen, että mulla on jo vaikka mitä suunnitelmi tälle päivälle, en mitenkään voi tulla puolilta päivin lasten kanssa S-Bahnilla kotiin ja olla niiden kanssa iltapäivään asti.

Varsinkin pojat raasti mun hermoja niin, että olis tehnyt mieli jättää ne kahdestaan kotia ja painua lenkille. Sit kun Andrea tuli yli puoli tuntia myöhemin kuin oli arvellut, niin meinasin saada raivarit, kun ne kaksi pikku tuholaista ei taas halunneet uskoa mua ollenkaan. Kun Andrea lopulta tuli, selitin sille tilanteen ja lähdin lenkille. Sinä vaiheessa oli suurinpiirtein kiuhuva kattila...

Kun sitten vajaan tunin lenkkini aikana sain tyhjättyä pääni, niin eiköhän eka mitä nää kotioven avattunai, ole itkevä ja murjottava Valentin. Ja niin alkas taas ärsyttää... Mutta nyt alkaa jo helpottaa :)

Vitsit nyt iltapäivällä oli vaihteeksi NIIN kivaa muksujen kanssa. Tai no Valentin oli vielä tarhassa ja pianotunnilla, mutta Lillin ja Quirinin kaa, ja myöhemmin vaan Quirinin kaa. Sain anuraa ihan hulluna, voiku ois enemmän tällaisia päiviä :)

Kun Lilli tuli pianotunnilta, herätettiin yhdessä Quirin päiväunilta. Pikuen ei oikein ois halunnut nousta, mutta innostu sit leikiin meiän kaa siinä sängyssä. Jossain vaiheessa se otti molemmat tutit suuhunsa ja sit siitä tuli tuttihirviö :D Ja sit taas vähän painittiin ja me otettiin lillin kaa tuttihirviöö kiinni ja kiljuttiin ja naurettiin kunnes mentiin alas odottamaan Valentinia pianotunnilta. No toki siellä Quirin alko sitten juoksennella ympäriinsä ja leikki hevosta. :D

Kun Andrea oli lähtenyt viemään Liilliä jumppaan, niin soitti yhden Valentinin kaverin äiti, että jos se kaveri vois tulla meille. Kun se sit vähän ajan pästä tuli, niin sitten leikin taas Quirinin kaa. Tai ensin luin vähän kirjaa mut sit se innostu taas painimaan. JA repiin multa vaatteita päältä! Se on oikeen jo kova jätkä, repii aina väliilä äitiään tai mua paidan kaula-aukosta ja joskus jopa kurkistelee sisään ;) Yritin sitten selittää sille, että tytöt ei välttämättä tykkää jos käy tuolleen yhtäkkiä käsiksi ja yrittää väkisin vetää vaatteita päältä...

No sit me myöhemmin vielä painittiin kunnes se innostu laittaan musiikkia ja tanssittiin :) Toki se oli suurinpiirtein niin, että mun piti pyörittää sitä silleen että se roikku mun käsistä tai sit vedin sitä jalkojeni välistä (mula oli housut, ettei pikkuherra päässyt kurkisteleen :P

Sit vielä vähän ennen kuin Andrea tuli takas kotia, niin otetiin posti laatikosta. Mä olin kuulemmat postinkantaja ja se postinnoutaja :D

Vitsit, toisaalta tuntuu että 3,5 viikkoa on pitkä aika, mutta toisaalta kuitenkin niin lyhyt...

Söin tänään sairaan hyvää jätskiä, yksi pallo appelsiinia ja yksi kirsikkaa. Luulin syöneeni jo tortaina parasta jäätelöä ikinä, kiiviä ja pistaasipähkinää, mutta nämä li vielä parempia. Ja ne oli vielä isompia ja makso vain 70 senttiä kappale! Harmi vaan ku se paikka on niin kaukana, että sinne ei varmaan enää toiste tuu ajeltua ässällä...

Tämä viikko on ollut yhtä lattian pyyhkimistä..

Ensin maanantaina oli Quirinin 3-v. kaverisynttäri. Täällä oli sen kolme kaveria tarhasta, ne söi vähän kakkua (Quirin oli etukäteen toivonut mansikkakakkua ja sit se valitti, että olisikin halunnut suklaakakun), leikki (ja riiteli!) pihalla ja sisällä. Jossain vaiheessa yksi kaveri meni vessaan ja sit en muista miten Andrea pääty kattomaan sinne vessaan ja näki sit pissalätäkön lattialla. Poika oli kyllä istunut pöntöllä, mutta tähtäys oli jotenkin pielessä ja lattialla oli lätäkkö. Se oli saanut siinä touhussa vaatteensakin märäksi, joten kun Andrea etsi poikulille Quirinin kaapista kuivaa vatetta mä pyyhin lattian.

Tiistaina oli sitten Quirin asialla. Kun menin herättämään poikulia päiväunilta, istuin sen sängyn viereen ja yritin herätellä sitä. Vaihdoin asentoa ja ihmettelin, miksi mun jalka ja käsii on märät. Hyvin äkkiä tajusin, että herra oli pissannnut lattialle (täsää joku aamu se oli pissannut kylppärin oven eteen kun ei ollut ehtinyt perille asti). Oli kuulemma jossain päiväunien välissä sen tehnyt. Eipä siinä auttanut kun pestä kätensä ja säärensä, pyyhkiä lattia ja vaihtaa vaatteet. Sittepä vielä kun olin just puolialasti ja etin puhtaita vaatteia, niin eiköhän ovikello soi. Huusin vaan Quirinille, että avaa ovi ja onneksi siellä oli vaan Lilli...

Torstaina sitten ajatelin olevani viisas ja laitoin sille sitten vaipan, joka tiistaina oli jäänyt laittamatta kun Quirin oli nukahtanut jo rattaisiin ja kannoin sen vaan sänkyyn. Se halus nukkua veljenä sängyssä, se nukkuu päiväunet aina joskus siinä. No, sit ku meen herraa herättämään, niin se makaa nakuna siellä sängyssä. Kävelen sitten varovasti ja yritän ettiä lätäkköä. Vaippa on sen sängyn vieressä ja se on oudosti ihan takaa, pepun kohdalta, märkä. Kun nostan vaipan, tajuan että se on myös ulkopuoleltakin märkä. Kun kysyn Quirinilta mitä se on oikeen tehnyt, se selittää, että se on ensin riisunut vaipan ja sit pissannut sihen, että lattia ei kastuisi. Sitten kun vähän oli mennyt ohi, niin se oli kosteuspyhkeillä (joilla pyyhittiin aina sen kakkapeppua, ku oli vielä aina vaippa) yrittänyt siivota...
Kyllä me illalla naurettiin Andrean kanssa, että tpoisaalta hassu mutta toisaalta myös aika fiksu idea. Niitä Quirinilla kyllä riittää.. miten oikein elän syksyllä ilman tuota pikku veijaria.. :)

Kuuma, kuuma, kuuma... Heti aamusin on jo 20 astetta lämmintä ja kohoaa heti puolenpäivän jälkeen mittarin lukemat kohoaa kolmeenkymmeneen ja ylikin, mitä tuossa peri tuntia sitten oli 36 astetta..

Täällä on todennut, että onneksi Suomessa ei kuitenkaan oo näin lämmin, päivällä ei oikeen pihalla viihdy, korkeintaan varjossa, muuten on liian kuuma..

Eilen finaali, tänään taas töitä ja lastenkutsuja.... ja pissaa vessan lattialla...

Hassua, että mitä kivempaa täälä on sitä enemmän alkaa jo kaivata kotiin... Mutta reilu viiden viikon päästä tullaan :)

Voi tätä ihanuutta! Näin kuin näinkin päivän (ja näen vielä monta lisää) jolloin Quirin osaa mennä vessaan. Yöllä se vielä tarvii vaipan ja joskus sillä tulee päivisin, varsinkin tarhassa, pissa housuun, mutta kyllä se vielä oppii. Ja tänäänkin se meni iltaruoan jälkeen ihan itte vessaan ja huutelee sieltä ylpeenä, että on kakannut :P

Tässä viikko sitten olin sen kanssa perusasioiden äärellä kun se ei halunnut laitata vaippaa, eikä se halunnut mennä vessaan. Sitten kun selitin sille, että jompi kumpi on pakko tehdä, niin sitten se sanoi, että ei halua kakata. PIti sitte selittää pikkuiselle, että ihmisen pakko, ku ihminen syö, niin sitten pitää mennä myös vessaan. Onneksi se ei sentään keksinyt sanoa, että sitten se ei halua syödä :D

Ja se on kyllä tosi herttanen pikku herasmies, kun melki joka päivä kun sen tarhasta haen, niin pitää poimia kukkia äitille, kun äiti tykkää kukista :)

Ja tuo veitikka ja sen sisarukset mun pitäis vajaa kuuden viikon päästä jättää... :(