IRC-Galleria

Perjantai.

Päivä alkaa hitaasti ja varmasti, lyhyiden yöunien jälkeen. Torstaiöinen dataaminen on vienyt veronsa, eikä heräämisestä tule mitään.. Ja vitut hypätään kliseiden ohi.
Mökillä tulee painittua Karhun kanssa. Monta Karhua tuli vastaan ja monesti ne myös tuli tyhjennettyä.. Ehkä ne pari viimeistä olisi voinut jättää välistä. Karhujen luoman höperyyden ja huimauksen (vaatiihan Karhun kanssa eläminen paljon fyysistä suoritusta) lähti päähenkilömme nukkumaan.. Kuitenkin polkujen kunnossapito oli perseellään, eikä mahdollisuutena ollut muutakuin lähteä oikaisemaan suurien risukasojen poikki. Helvetin suuri oksa jäi jalkoihin ja Karhun jälkivaikutuksen oloisesti se sai nuoren miehen kaatumaan, niin että oikean korvan taakse jäi viiltojäljet.

Lauantai.

Vaikea hengittää, vaikea olla paikoillaan. Sänky on kahlinnut nuoren päähenkilömme pauloihinsa, eikä päästä tätä pois ennen puoltapäivää. Aamukahvia on sen yhden kupillisen verran, mutta silti vatsassa kihelmöi. Tänään pitäisi mökkireissun miespuolisten henkilöiden toteutttaa Perjantaiset uhkailut, hevosella ratsastamisesta.
Kaikki sujuu alkuun hyvin, oikean kokoista kypärää ei löydy, hevonen yrittää syödä käden irti ja myöskin hakkaa kavioillaan verenhimoisesti tallinsa ovea. Murhaajan silmät paistavat jokaisen meetvurstin silmistä, kun heistä kahta lähdetään taluttamaan aitaukseen. Hevoset eivät kuitenkaan tottele ohjausta, rauhallisempi meetvurstin alku haluaa painua helvettiin, eikä tottele lainkaan vaan parkeeraa aitauksesta ulos vievän portin pieleen.
Päähenkilömme aikoo vielä ratsastaa muutama kierrosta ja hyppää jukuripäisen ratsun kyytiin. Alku menee hienosti, mutta yhtäkkisesti metukka lähtee ravaamaan, yrittäen pudottaa kanoottijalkaisen ratsastajansa. Kuitenkin laukka loppui nopeasti ja ratsastajamme sai taas hevosen hallintaansa. Samassa kohdassa kuin aikaisemminkin meetvursti lähtee vielä hullumpaan raviin, hullunkiiltosilmissään. Vain muutaman sentin päässä on varma pudotus, mutta kuitenkin ratsastajamme onnistuu pysymään kyydissä.
Hevostalleilta lähdetään ja päähenkilön kulkiessa ensimmäisenä autolle, kantautuu hänen korviinsa erään nartun haukuntaa. Mikään ei tunnu menevän hyvin. Ilta sujuu taas Karhun kanssa painiessa ja päivä vain huononee päähenkilön synnttäneen naisen (joka oli hänelle kuin oma äiti) alkaessa avautumaan. Elämä on pilalla ja angstikänneillä jatketaan.

Sunnuntai.

Aamu sujuu hieman kovaäänisemmin, kun kuusi nappisilmää tuijottaa ja metelöi herätyksen merkiksi. Kahvi on tälläkertaa loppunut, mutta kuitenkin sitä pystyy keittämään. Elämä tuntuu hieman paremmalta, vaikka kahviin onkin laitettu liian vähän sokeria. Päähenkilömme tietää lähdön päivän koittaneen, joten päättää kostaa hänen kanssa painineelle Karhulle. Vielä yksi pieni Karhu on jäljellä, jonka jälkeen on jäljellä kaikkien Karhujen äiti. Päähenkilömme alkaa raivonpuuskissaan purkamaan aggressiota Karhuun jousipyssyllä ja nuolella, nuoremman siskonsa avustuksella. Karhu kaatuu tarpeeksi monta kertaa yritysten jälkeen, jonka jälkeen päähenkilömme voi vihdoin huokaista. "Enää on siideriä jäljellä."

__________

xD Ei kuule ollut tylsää.. :) Toihan on ihan totta mitä mä sanoin ;> KAIKKI :D