Ne sanat, ne muistot, ne ajat on menneitä
Ei hengata samois piireissä, silti frendejä
Vaik ennen oltiin jotain aivan suuremmoista
Kasteli lemmenkukkaa, saatii se kukoistaa
Se kukki siihen asti kunnes meillä meni poikki
Huonot olosuhteet meidät vain tavoitti
Ulkosesti kuori kova, sisält sydän palasina
Yksinäisyyden merkit seuras sivust vakavina, damn!
Tämä syö aikalailla miestä
Ja tämä mies hukassa onnen tieltä
Pieni olit sinä, olit aurinkoni
Olit suurin vaikuttaja voimiini
Joita mulla ei ole enää ollenkaan
Vaan ja ainoastaan muistoja.