Opin vuolemaan kehveleitä. Tai siis kihveleitä...? Tai no en mie kyllä vieläkään osaa, mutta tiijän ainakin että mitä hyötyä niistä on. Hienoa hyötyä, todellakin.
Se trangiatriangelikin oli aika helppo juttu. Mie muistelin kyllä ihan toista ja luulin vielä väärempää, mutta hyvää puuroa tuli silti aamupalaksi meille.
Ne mukavanmahtavat Erätoveri-E.T.:t pelastivat varmaan jopa kaikkien yön. Siltä ainakin vaikutti tänä aamuna fiiliskyselölyssä. Miulla ainakin tuuli kulki kyllä yöllä välillä pään lävitse, mutta onneksi osasin kääntää kylkeä. Hassua. Harmi vaan kun Jaanan kanssa unohdettiin kääntää se avaruuslakana keskellä yötä :/
Paha vain eilen iltanuotiolla, kun kierrettiin yksi rastijuttunen ja sen jälkeen piti istua ihan hiilen hiljaa siinä nuotiopiirissä. Koko ajan soi Leijonaa mä metsästän -laulu päässä :D Koko ajan. Ihan _koko_ ajan. Hetkeäkään ei tauonnut se laulu. Mutta ei ärsyttänyt. Vähän vain häiritsi, kun ei tullut mitään kehittäviä ajatuksia mieleen. "Leijonaa mä metsästän, leijonaa mä metsästän..." Kiitos vain.
Sitten mietittiin Tuomaksen ja Teemun kanssa kyllä todella hieno nimi meijän löytämälle puuoksakäärmeelle. Pasi Hector Juulia. Seitsemänvuotias tappajapyton. Ja sitten etsittiin tähdistä neliö ja kuusta puoliympyrä. Ovelaa.
Reissu oli ja meni, hauskoo oli. Vaikka kyllä jossain vaiheessa kyrsi joku juttu. Ennn muista että mikä juttu. Enkä edes kyllä muista missä vaiheessa. Kuitenkin.
Niin, ja eikä edes ruoka loppunut kesken!