Ei meit maahan oo niitattu kii.
Ei olla mantereit ei olla saarii.
Erillemme me ajauduttiin,
mut jaloillemme kumpikin pudottiin.
Kun erotaan yhteisymmärrykses ja sovus,
se voi olla uuden luvun alotus.
Se ei voi mennä niin, et kadulla me sanota ees "moi".
Eikä muisteta ollenkaa niitä hyvii aikoi.
Miks tuhlata enempää näit voimavaroi.
Se on karu totuus, karu totuus:
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut.
Parempi erillään ku yhdes.
Se on karu totuus, karu totuus:
ettet sä voi styylaa enää mun kaa.
Ei oo paluut ei tulevaisuut.
"Sisko tahtoisin jäädä",
mutta meillä on eri päämäärä.
Ei siinä että kumpikaan ois oikea tai väärä.
ne ketkä sydämmessä niille takkia käännä.
kun kuljen ohi sun kotitalos,
ni mä mieti en kenen kanssa sammutat sun valosi.
Aijo en enää;
haikailla sun perää!
Mun täytyy elää!