mut ei kyyneleitä valuis, jos sais elää lapsuutta/
koska toisaalta sekin oli yhtä hyvää aikaa/
ja sen jälkeen on tullut niin monta vaivaa/
joiden takii joutuu välillä vuodattaa vieläkin/
ilman niitä välissä suurempaa aikaa viettäsin/
tosin ei mulla oikein mistään varaa valittaa/
mut on niin paljon, mikä vieläkin pistää alittaa/
rimoja, jotka voisin hyvin ylittääkkin/
ja yrittääkkin jos vaikka syliin pääsis/
ja voisin jollekkin muistojani purkaa/
jottei yksinään tarviis yrittää murtaa/
niitä patoja, jotka on sisälle rakentunu/
ja rakentaa ratoja, kun vanhat on vanhentunu/
ja niiden tilalle tarviis saada uudet/
jotta muistais tän ajan niin kuin lapsuuden/