IRC-Galleria

"Jälleen hän on yksin, jälleen alkaa hänelle hiljaisuus...
Hetkeksi lieventynyt suru palaa takaisin ja ahdistaa rintaa entistä voimakkaammin. Jonan silmät vilkuilevat levottomina ja tuskaisina kummallakin jalkakäytävällä parveileviin ihmisiin; jospa noiden tuhansien joukosta löytyisi edes yksi, joka kuuntelisi häntä? Mutta ihmiset rientävät, he eivät huomaa Jonaa eivätkä hänen suruaan...
Suru on valtava, rajaton. Jos Jonan rinta halkeaisi ja suru valuisi sieltä ulos, se varmaan peittäisi koko maailman, vaikka sitä ei missään näykään. Se on osannut kätkeytyä niin pieneen kuoreen, ettei sitä löydä, vaikka päivällä tulen kanssa etsisi..."