Kylläpä oli väsyttävä matka. Meinasin nukahtaa junassa, mutta onneks en. Oltais saatettu mennä vaikka ohite :D
Oon kyl niin poikki taas, että ohhoh. Miten noi reissut aina väsyttääkää :DD
Nyt kotona sit on saanu kuunnella murinaa ja sähinää koko ajan. Matkallakin kyllä. Pikkuneiti ei ainaka jättäny epäselväks olemassaoloaan :D Eräs vanhempi rouvaki luuli että siel on joku monta kiloo painava vanha kissa joka muriseee, mutta ei, se oliki vaa meiän pikku Fiona :D
Kyl rouvaa nauratti.
Fiona anto Nasulle kyl könii matkalla useampaankin otteeseen, vaikkei tää tehnykkä mitää :<
Nyt se makaa tuol telkkarin luona, eikä Nasu millään ymmärrä ettei se halua sitä luokseen. :D
On toi pentu sen verran muhun tottunu jo ettei mulle enään sähise ja anto vihdoin ton kaulapannanki kaulastaan pois ottaa. Syömää se rynni samantie ku kotii päästii :D Ahneita sikoja molemmat :D Tosin, että se ei päästäny Nasua kipolle ollenka :D Piti sille sit oma ruoka laittaa : <
Jos sitä vaikka ite hipsis tonne makkariin pikkuhiljaa nukkuilee. Nukahan muuten tähän koneelle :D
Ja jaksaa sit huomen taas paremmin touhuta noitte kisujen kans <3