IRC-Galleria

ihmisten ymmärrys asioista tekee vaan näköjään niitten elämän niin helvetin vaikeeks. ite oon aika rento tyyppi enkä turhia murehdi, joten enpä paljoa ymmärrä sellasia suuria tuntemuksia kuin masennus tai yksinäisyys. yksinään on ihan kivaa, olenhan sentään itselleni parasta peli ja animen kattomis seuraa. enkä oikeestaan kauheest tykkää hilluu ulkon ko olen tälläne eristäytyny erakko.

tiedän et mun pitäs oikeesti varmaan sääliä ja tunte myötätuntoa masentuneit ihmisii kohtaan... mut en vain kykene. jollain tasol ehkä mut en oo sitä tyyppi joka turhan tähden vlijelis kauniita sanoja ja tai kohteliaisuuksia. loppujen lopuks oon sitä mieltä et jokanen päättä ite millases arvossa omaa elämäänsä pitää. tietty auttaa jos on ihmisiä joille olemassa olo on tärkeetä, mut niitäkin ihmisiä varmaan rasittaa jankuttaa päiväst toiseen et "olet tärkeä" ja "pidän susta" jos vastaus on ain et "en ole". ymmärtäkää et kenelläkään ihmisellä ei ole sen suurempaa merkitystä planeetalla joten on tarpeetont ajatella et kukaan ois sen turhempi kuin joku muu. Jokainen meistä on syntynyt joten eikö se jo tarkota et meillä jokasella on tarkoitus elää (jos ois anime ni sit ehk sil päähenkilöl ois suurempi syys elää ko muil ko pitäs pelastaa maailma mut joo... harmiks en elä animes).

lol tälläst kakkaa nyt jauhan ko ärsyttää ja tuntuu silt et jotku ihmiset pitää mua hyvin itsekkään ko en kykene ymmärtämään pohjatonta surua. kyllä kykenen. mutta en oo niin half-assed kaveri et väittäsin jotaan mitä en tarkota vaan sen takii et yrittäsin antaa hetkellist lohdutust.

muistakaa kuitenkin et jokainen meistä on ruma, kaunis, tyhmä, fiksu, ärsyttävä, ihana, jokainen omalla tavallaan ja jokainen jollekkin. jos sitten vaikka sille itselleen.