IRC-Galleria

pienen pieni ote mun ikiomasta livejournalista:


tulin siis ovesta sisään (klaara ja äiti oli mökillä, ja on edelleen), ja näin että viivin (pieni harmaa ihana söpö kääpiöhamsteri) häkki oli auki. mutta se oli sillai siististi, puhelinluettelo (jota pidettiin sen päällä ettei kissat saa ritilää auki) oli siinä vieressä, ja se ritilä nojasi siististi siihen häkkiin. häkki oli just siivottu, kaikki oli ihan kunnossa.
olin sit hiukan vihanen, ajattelin että klaara oli ottanut viivin ja jättänyt häkin auki. klaara ei kummiskaan ollut kotona, joten olin vielä vihaisempi kun ajattelin että se oli jättänyt häkin auki kiireessä.
viivi ei kuitenkaan ollut häkissä.
sitten ajattelin, että klaara oli ottanut sen mukaan johonkin kaverilleen sellaisessa pienemmässä häkissä mitä meillä on. mutta sekin häkki oli omalla paikallaan kaapissa. sitten tuli typerä olo ja pelotti. aloin järjestelmällisesti miettiä, että jos olisin kissa, niin mihin ajaisin hamsterin?

etsin sohvanaluset ja kissojen ruokapaikan ja kenkälaatikot.
ja se saatanan hamsteri oli kuolleenna raatona molemmat päät revittynä auki meidän olohuoneen lattialla.
enkä tajua miksi, mutta mä menin melkoiseen shokkitilaan, ja äsken vasta huomasin, että olin laittanut uunin päälle ja keittiön lavuaarin hanan valumaan.

kissat siis olivat saaneet puhelinluettelon häkin päältä, liu'uttaneet kattoritilän auki, ja napanneet viivin ja saalistaneet sitä olohuoneeseen asti, kunnes olivat kyllästyneet ja jättäneet sen siihen. olohuoneen pöydän alta löysin tunnistamattoman sisäosan hamsterin ruumiista, ja raadon vierestä löysin silmän. ja mua itketti, vitutti, ja teki silmittömästi mieli potkaista molempia kissoja. toisaalta ei ne mitään enää siitä muista, eikä tajua mitä ne teki väärin. ja mitä useimmin toi on aina hamsterin kohtalo jos se on samassa kodissa petoeläinten kanssa. mutta voi saatana.

niin joo tosiaan oon yrittäny olla kasvissyöjä jonkin aikaa, vähän unohdellen tärkeitä asioita, oon muunmuassa syönyt makkaraa ja muuta. mutta äsken, kun olin jo asettanut viivin muovipussiin ja pakastimeen, ja yritin syödä lihapiirakkaa, tuntui siltä että olisi jauhanut viivin märkää ja kuivunutta verta täynnä olevaa ruumista hampaissa. eli taitaa olla niin että liha jää vähäksi aikaa jonkin toisen syötäväksi.

ja se ehti olla klaaralla jonkin mitä, kolme kuukautta? onneksi se ei sentään joutunut löytämään sitä. mutta kyllä oli typerä olo kun löytäessäni avatun häkin olin ajatellut että jos viivi oli vaikka onnistunut menemään piiloon mökkiinsä ja ihan ihan ihan perimmäiseen nurkkaan turvaan.

kai luonnon metsästysjärjestystä pitää kunnioittaa. perkele.