kertosäe:
Kuiskailet helliä sanoja
Kuuntelen, jos et unta saa
Hiljaisina tunteina
Hetki puolestamme laulun kirjoittaa
kertosäe
Kuuntelen, kun puhut sun iso siskoista
Ja sun ensi suudelmastas kun olit viistoista
Kerrot kuinka isäsi ja äitisi tapasi
Kuinka ne erosivat ja yhteen palasi
Mun maailma on yleensä kuin kylmä meri
Nyt mä mietin että minneköhän se kylmä meni
Kun sinä puhut, en muista miltä tuntuu
Kun värit haalenee tai kun ne tummuu
Jatkat kertomustas jota edes oikeestaan en
Ole kuunnellut kun sua vaan katselen
Yritän saada käsiäni luokses muka vahingossa
Et ku käsi koskee sun, sanon "kävi vahinko tossa"
Nyt, haluaisin olla peitto ja tyynysi
Kun liikaa myrskyää, olisin tyynesi
Vaikka patterit ei toimi on lämpöä täällä
Nyt taivas on täällä, ei enää ylhäällä
kertosäe
Yht'äkkiä oot hiljaa, odotat jotakin
Mä mietin joko mä tän hetken jotenkin mokasin
Ei kuulu mitään, on aivan hiljaista
Kun on pimeää, voi valokin kiljaista
Mä sanon, oonko kertonut et sä oot ihana
Ja et rakastan sua sun varpaist pisimpää kiharaa
Oonko kertonut et vaikka koko maailma kuolis
Mä oon aina tässä sanomassa et oot ihana
Sä hymyilet, mä huomaan vaikka yrität peitellä
Suutelen sua, oon samaan aikaan vahva ja hellä
Häkellyit, mut silti sä suutelit takas
Mä mielessäni huusin, et "hei se suuteli takas!"
Rakas, saanko tulla sun peittosi alle
Noustaan yhdessä tähtiin, sanotaan "hei hei" pohjalle
Sä et sanonut mitään, mut mä tiedän ton katseen
Se tekee mitättömäksi aivan kaiken, muun
kertosäe (2x)