IRC-Galleria

Tää ei nyt toimi. Mikään. Tuhat ja sata asiaa, jotka olis pitänyt hoitaa, mutta joita en oo saanut tehdyksi. Enkä tiedä miksi. On vaan ollut niin paljon muuta ajateltavaa. En ole edes meseen jaksanut vaivautua. Ehkä taas joku päivä. Nukkumaankin pitäs mennä, mut eipä olis eka kerta kun raahaudun töihin ilman unta. Vedinhän mä kirjotuksetkin läpi käytännössä katsoen psykoosissa, haha.

Pitäs hakea opiskelemaan. Tai ois pitänyt hakea, riippuu mistä roikkuu. En tiedä, samapa tuo. Ongelma on siinä, kun ei tiedä mitä haluaisi opiskella tai missä -- aina tää sama hemmetin ongelma. ARGH. Toisaalta haluaisin muuttaa Jyväskylään, ihan vaan sen takia, että vaikka tää pikkukylä onkin paikkana ihan loistava, niin samaa ei voi sanoa kaikista näistä ihmisistä. Ja koska oikeesti, tääl on ihan kuollutta. Ja silloin kun ei oo... no.

Tää on karkkila-effekti all over again. Tee yksikin tyhmä juttu ja koko saatanan kylä tietää ja muistaa. Ja aivan takuulla muistuttaa sua kanssa. Ahkerasti, kerta toisensa jälkeen. Aina silloin tällöin miettii, että josko olis pitänyt jäädä faijan luokse ja yrittää selvittää asiat; katsoa mitä tapahtuu, ihan noin joka asian suhteen, mutta ehkä parempi näin. Sitä vaan alkaa aina miettimään, varsinkin silloin kun pitäs päättää missä haluis opiskella. Mutta joo.

Faija, Terje, Kaisa, Kert ja Tiia -- ne mokomat lähti Lappiin. Mä en päässy mukaan töiden takia. Toisaalta ehkä parempi. Minä ja Terje autossa monta tuntia putkeen? Ei olis toiminu sekään.

Huomenna hankin elämän. Tai nah, ehkä en. Odotan viikonloppuun ja katson miltä sitten tuntuu.

Tekis kyllä mieli lähteä ulos ja vetää pää täyteen. Varsinkin kun se mun viinapäällä on aina ollut ihan hemmetin halpaa puuhaa. Jotkut asiat ei vaan muutu, tapahtu mitä tapahtu.

Oikeastaan, kun miettii... Mikään ei ole muuttunut. En tiedä pitäskö mun huolestua ^^; EI, en ole ottanut mitään. Ei, en kärsi teini-angstista - oon jo liian vanha siihen. Tää on ihan selkeesti esiin-puskeva-kolmen-kympin-kriisi.

Joo. Stressaan jo etukäteen. Parempi alottaa aikasin, enempi aikaa murehtia.

Mika sanoi ettei sarkasmi pue mua. Mun mielestä se kyllä näyttää tosi nätiltä. Kyynisyys kanssa. Ja ivallisuus. Kauniita värejä ja sävyjä.

Oikeesti. Mä tulen hulluksi. Joku saa luvan ostaa mulle isomman kämpän. Nää seinät kaatuu päälle ~_0