Löysin vanhat päiväkirjani ja päädyin lukemaan niitä... ooops, ei, en voi olla ihan terve. Mut hemmetti, sieltä löyty kasa aivan loistavia muistoja ja keskustelun pätkiä. Osan olin jo täysin unohtanut.
... ja jotkut jopa kolahti, kuten erään kundin toteamus vuodelta 2001: "Iina hei, sulla ei ole enää huumorintajua. Miks sä oot muuttunu?"
Kyl sielt tietenkin löyty paljon sellastakin paskaa, jota en haluais enää muistaa. Ja paljon sellaisia pätkiä, jotka vieläkin tuntuu tutuilta ja omilta.
Loistaviin lausahduksiin kuului myös: "iina hei, mennääks naimaan?" ja vastaukseni; "joo, ihan heti enkun jälkeen."
Kyllä mulla siis ainakin joskus oli huumorintaju. Mihinköhän se katos?