Mitähän se kertoo musta, kun olen tänään ollut (päivällä) hereillä about neljä tuntia?
Heräsin siinä kolmen maissa kun mutsi soitti -- sitten kauppaan, äidille syömään, kotiin ja jo seitsemältä olin taas sängyssä. Tosin tällä kertaa sen takia että vatsaan sattui. Tän takia ei kannata syödä. Mun oli tarkotus kyllä nousta ylös ennen BB:tä (en tajua miksi jaksan katsoa kuinka ne ihmiset tekee itsestään narrin), mutta en kyennyt. Jossain vaiheessa kai heräsin, mutten vaan kyennyt oikeesti liikkumaan ja tuntui siltä, että olen jossain unen ja todellisuuden välissä eikä yksikään raaja suostunut liikahtamaan vaikka pää käsi. Oikeasti. Oli vähän terminator-olo; painoin varmaan tonnin. Joten annoin periksi ja jatkoin nukkumista ja näin vielä aika helvetin ihania unia. Jotain hyvää siinäkin.
Heräsin kyllä katsomaan BB:n --- joskin heräsin ohjelman puolessavälissä ja kaduin samantien. Ei olisi taas kannattunut katsoa, samaa paskaa aina vaan.
Taas väsyttää. Luen hetken ja sitten varmaan nukkumaan. Ehkä. Ellen piristy.
Kyselin tänään äidiltä kaikkea mukavaa, kuten että onko se ikinä unohtanut mua kakarana mihinkään tai vasta hoitoon viedessään huomannut, että mulla on tyyliin eripari kengät. Äiti sanoi, että yleensä se heitti mulle vaatteet eteisen lattialle odottaan (jonka itse asiassa muistan) ja että jos sitten matolta löytyi vaatekappaleita niin siitä oli helppo päätellä, etten ollut pukenut kunnolla. Eikä kuulemma ollut unohtanut mua mihinkään, ikinä, paitsi kerran auton takapenkille töihin mennessään ^^; Hitusen nauratti.
Kerran se on antanut mun nukkua kuuden tunnin päiväunet, kun pääsi helpommalla --- paitsi sitten illan tullen kun mua ei saanu nukkumaan. Oppi varmaan kerrasta ettei päiväunia kannata venyttää ihan niin pitkäks, hah!
Ja! Löysin myön selityksen siihen, että olen yöeläin. Äiti sanoi, ettei oikeastaan koskaan ole pistänyt meitä kakaroina nukkumaan ennen yhdeksää (tai edes välttämättä yhdeksän maissa). Että kyllä meillä rytmi aina on ollut ja ruoka-ajat sun muut, mutta se rytmi vaan ehkä oli hitusen erilainen kuin niillä, jotka kuvittelee että lapsen pitää aina mennä yhdeksältä nukkumaan ja herätä kuudelta.
Ei ainakaan minun (tulevassa) taloudessani. IKINÄ. Toivonmukaan *nauraa*
Näin. Tunnen itseni taas asteen verran fiksummaksi.