En tiedä odotanko matkaa niin jännittyneenä vai onko työpaikalla ollut tavallista rankempaa, mut meikäpoika on ihan järjettömän levoton ja ärtynyt koko ajan. Enkä pysty nukkumaan, kun en kykene rauhoittumaan ja sitten olen täysin aivokuollut töissä enkä ymmärrä mitä "napsauta se päälle" tarkoittaa, puhun mitä sattuu ja äkäilen ja komennan ja huudan turhista. Mikä ihana hoitotäti! Onneksi tänään sentään oli sellainen päivä, ettei tarvinnut iltaa viettää huutaen ja jopa nautein hetkittäin työstäni. Aika tyhmä spellchecker mulla kun ei tunnista sanaa "nautein". Miksi tää ei muka ymmärrä Karkkilan murretta? Aika paska spellchecker mulla, mwuahaha.
Yeah. Anyways. Odotan innolla ensi viikkoa kun ehkä noin yhtenä iltana pääsen jo kahdeksan aikaan kotiin! Eikä siinä mitään, itse sanoin että viikko käy mulle (ja se käy, koska raha on rahaa), mutta välillä olisi ihan kiva jos elämällä olis muutakin sisältöä kuin *muiden* huutavat kakarat.
Tänään on selkeä luulen-olevani-vieläkin-teini-siksi-angstaan-päivä. Loistavaa.