Jossain vaiheessa vitutus ylittää sen kuuluisan rajan, minkä jälkeen mikään ei enää tunnu missään ja on vaan sellainen harvinaisen välinpitämätön olo. Ei niinkään surullinen tai masentunut, pelkästään välinpitämätön. Joskus muutama vuosi sitten se raja oli erittäin mukava kohdata. Enää ei niinkään. Kohta meikäkin siis varmaan aikuistuu. Ehkä.
"Ay, todo lo que he hecho por tÃ
Fue una tortura perderte
y me duele tanto que sea asÃ
Sigue llorando perdón
Yo... yo no voy
A llorar por tÃ"
Näin. Tiivistettynä: no voy a llorar por tà -- en aio itkeä vuoksesi.
HAH!
Uusimmat blogimerkinnät
- huoh, miehet! 04.06.
- inhimillinen virhe? 29.01.
- Aiemmin en tiennyt 11.01.
- :) 03.01.
- Lol joku nukkuminen 14.12.
- jos sä tahdot niin. 12.12.
- Blurry. 10.12.
- You don't know that I got to get next to ... 02.12.
- Täydellistä. 17.11.
- Ei perkele. 15.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (4)
-
▼
2009 (132)
- ▶ joulukuu 2009 (4)
- ▶ marraskuu 2009 (11)
- ▶ lokakuu 2009 (33)
- ▶ syyskuu 2009 (14)
- ▶ elokuu 2009 (18)
- ▶ heinäkuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (3)
- ▶ toukokuu 2009 (2)
- ▶ huhtikuu 2009 (3)
- ▶ maaliskuu 2009 (17)
- ▶ helmikuu 2009 (14)
- ▶ tammikuu 2009 (10)
- ▶ 2008 (74)
- ▶ 2007 (63)