IRC-Galleria

Olen tässä vähän pohtinut.

Ei saisi yleistää, mut minkä takia melkein kaikki tuntemani tytöt ja naiset (miinus pikkusiskoni, koska se on sentään ihan vähän tullut minuun, mwuahaha!) valitsevat POIKKEUKSETTA mieluummin jonkun lässynlässyn rakkausdraaman tai komedian jos mietitään, että mitä sitä illalla yhdessä poikaystävän kanssa katsotaan?

Meikäläinen kun valitsee mieluiten sellasen elokuvan missä on mahdollisimman paljon hienosti suunniteltuja tappeluita ja taisteluita (ah, taistelulajit on vieneet mun sydämen!) ja aseita ja nättejä autoja (nätin värisiä ja näköisiä, siis, koska MITÄÄN en autoista ymmärrä) ja räjähdyksiä. Eikä paljas pinta yhtään haittaa.

Olenko siis jotenkin viallinen?

Vai pitäisikö harrastaa ylianalysointia ja todeta, että ahaa, olen siis selkeästi anti-romanttinen... tai sitten, OHMIGOD -- sitoutumiskammoinen! Älä edes kysy miten pääsin tähän tulokseen. Se vaati paljon pohdintaa ja naisellista logiikkaa. Unohdin jo koko yhtälön muutenkin.

Tai sitten mulla on vaan niin paljon parempi maku kuin melkein kaikilla muilla. Nii... sovitaan näin.

[Sitä en edes kerro, kuinka toimintaelokuvien lässynlässyn kohtaukset saavat meikäläisen ärsyyntymään. Ei se mitään jos ruudussa harrastetaan seksiä seinää vasten tai tapellaan äänekkäästi, ok, tykkään, mut siinä vaiheessa kun aletaan itkua vääntämään "minä rakastan sinua, minua kiristettiin, en halunnut loukata sinua, anna anteeksi, *byyyyäääh* niin mua ihan oikeasti alkaa tympimään. Siinä vaiheessa murisen, kiukkuan ja inisen:

MISSÄ NE TAISTELUKOHTAUKSET VIIPYY, PERKELE?!]