IRC-Galleria

Äidin kanssa Barcelonaan? Tätä päätöstä saatan vielä katua...

Löysin vanhat päiväkirjani ja päädyin lukemaan niitä... ooops, ei, en voi olla ihan terve. Mut hemmetti, sieltä löyty kasa aivan loistavia muistoja ja keskustelun pätkiä. Osan olin jo täysin unohtanut.

... ja jotkut jopa kolahti, kuten erään kundin toteamus vuodelta 2001: "Iina hei, sulla ei ole enää huumorintajua. Miks sä oot muuttunu?"

Kyl sielt tietenkin löyty paljon sellastakin paskaa, jota en haluais enää muistaa. Ja paljon sellaisia pätkiä, jotka vieläkin tuntuu tutuilta ja omilta.

Loistaviin lausahduksiin kuului myös: "iina hei, mennääks naimaan?" ja vastaukseni; "joo, ihan heti enkun jälkeen."

Kyllä mulla siis ainakin joskus oli huumorintaju. Mihinköhän se katos?

En tajua miks petiin meneminen on välillä niin hemmetin vaikeaa? Silloinkin kun väsyttää ja oikeasti haluis nukkuu?! En ymmärrä aina itteäni, en ollenkaan.

Taas oman minikämpän seinien sisällä, vähän yli viikon koti-pakoilun jälkeen ja sen kyllä huomaa. Pakko oli uhrata aikaa siivoamiseen ja lakanoiden vaihtoon, kun pölypilvi uhkas jo tukehduttaa mut eilen illalla. Tosin olin niin väsynyt että nukahdin varmaan samantien kun sain pään tyynyyn - luksusta. Ja nukuinkin tosi hyvin.

Käytiin eilen lenkillä metikössä töiden jälkeen ja löydettiin mustikoita, joka oli kiva pikku ylläri. Tänään toinen ylläri yllätti kovin kirjaimellisesti; yritin nousta sängystä ja jalat melkein petti alta. Oli se eilinen lenkki sen verran pitkä ja reipas, että jalat protestoi ^^;

Mutta. Nyt ukkostaa niin pahasti yläpuolella ja sähkötkin meni jo kerran, että ehkä sammutan koneen ja menen lukemaan :)

Pitäs maksaa yks lasku, mut en jaksa. Sit pitäs kai mennä nukkumaan, mut en millään viitsis. Joudun olemaan erossa koneestani about viikon, kun lähden uudestaan iskän luokse häröilemään joten ehkäpä siksi... mieluusti ottasin mukaani, mut ehkäpä linkkimatka ei tekis sille hyvää.

Ja niin paljon kuin molempia pikkusisaruksiani rakastankin, niin olisin erittäin iloinen, jos äitipuoleni ei ihan vielä palaisi nuorimman kanssa Virosta... tuntuis loma enemmän lomalta, eh. Mut joo, Kaisa täyttää sunnuntaina kahdeksan, joten pakkohan niitten on tulla juhlimaan ja silleen. Lisäks, äitipuolella alkaa työt mikä tarkottaa, että me Tiiun kanssa (jos se nyt lähtee mukaan) päästään varmaan vahtimaan Kaisaa päivisin. Yay, loistavaa. Lisäks ois tarkotus tavata siinä samalla muutama kaverikin, muutama muualta kuin Karkkilasta, tosin. Toivon mukaan repeen joka suuntaan, heh. Muistutelkaa ihmiset, saa pistää viestiä jos musta ei kuulu :D

Enää yks virallinen työpäivä jäljellä ja sen jälkeen jatkosta ei mitään haisua. Pitäs varmaan huolestua, mut ei jassa. Suruttaa kyllä hitusen kun ei tiedä mistään mitään. Mut ei voi mitään.

Siin suhteessa olis ollut kiva päästä sinne kouluun, et ois voinu muuttaa Jyväskylään ja päästä pois tästä pienestä piiristä. Kylät, joissa asuu about 4000 asukasta pitäs kieltää lailla ihan vaan sen takia, et aina tulee samat naamat vastaan kadulla. Vaik kyl mä tähän paikkaan olen kiintynyt. Ikinä ei pelota kadulla.

Paitsi kun kävelen kotiin kaverin luota sen jälkeen kun olen ensin katsonut Supernaturalin. Sillo ehkä hitusen.

Sunset Beach Partykin on taas koettu. Ei ollut ihan turha tapahtuma; sain nääs rusketusrajat. Pitää olla pienestä iloinen, eiks jea?

Lisäksi sain tietää, että mun pappani iskän puolelta, oli kommunisti (periaatteen mies, iskän sanoin), joka ei suostunut taistelemaan venäläisiä vastaan vaan kökötti jonkun typerän sodan metsässä ja perhe oli sen takia aikamoisen paineen alainen. On se maailma hitusen muuttunut. Ja, eh, mä en ainakaan kuskais yhdellekään kundille ruokaa metikköön sen takia, että sillä on periaatteita. Jos olisin kiltimpi, ehkä sillon voisinkin. Tai jos se kundi olis tosi kiltti.

Tai jos mulle maksettas.

Eli tällaista tänään ja jotain muuta huomenna. TOIVOTTAVASTI!!!!

Naapurissa on bileet. En ollenkaan pistäis pahakseni... paitsi kun sinne laukkaa porukkaa joka toinen minuutti ja ne ääliöt ei tajua, että se summeri jonka kanssa ne musisoi (että alaovi avattais) kuuluu sitten ihan joka kämpässä. Jos huonost käy, mä tulen tän yön aikana heräämään ovikelloon monta, monta kertaa. Aika eppaa et toiset saa bilettää niin villisti kun haluu ja mul on työpäivä. Tosin, mä menen sentään myöhempään vuoroon päästämään Hosan pois aamusta. Joten ehkä mulla ei ole varaa valittaa, hah.

Niin. Nyt on mua taas sivistetty ihan urakalla, kun työkaverin houkuttelemana menin Huttulaan (yleensä äiti saa vapaalippuja, joista toinen taas päätyi meikäläiselle) katsomaan Nykäsen sojottavaa hiuspehkoa (muuta en miehestä sitten nähnytkään, kun oltiin huoneen perällä nojailemassa pöytään). Laulaahan se ei osaa, mut eipä sinne sen takia mentykään - oli vaan hauska nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. En edes muista milloin viimeksi olen käynyt missään... gah. Olen viettänyt harvinaisen tylsää elämään, vai?

Äiti tosin yritti äsken vielä houkutella karaokeen kun se on tossa naapurissa joutopäivien ajan, mut ei jassa. Huomenna pitäs mennä töihin.

... ja siis, tänäänkin oli työpäivä. Pelkäsin herääväni tuhannen asteen krapulassa, mutta ei tuntunut missään. Puolikkaan tabletin otin aamulla ihan vaan varmuuden vuoksi ja siinä se. Onkohan mun viinan sietokykyni hitusen kohentunut? Ennen kolme pientä siideriä riittii pistämään mut tosi nättiin kuntoon... mut mä taisin sillon ollakin ihan lapsi vielä, haha.

Mutta joo. Älyttömän hauskaa oli. On jotenkin loistavaa nähdä samana iltana sekä kännisiä työkavereita, että kännisiä vanhempia, joiden lapsia vahditaan XD

Ens viikonloppuna olis tarkotus mennä Beach Partyyn vaik kaikki esiintyjät onkin huonoja tänä vuonna (missä on Poets of the Fall, HUH?). On siel sentään Stella, muistaakeni.

Vielä pitäs viikon verran jaksaa, sitten Karkkilaan, takas töihin muutamaks päiväks ja sitten... loma. En tosin tiedä kuinka kauan loma tulee kestämään, kun epäilen, että ne repii mut heti ens kuun ekana päivänä töihin. En tosin valita yhtään jos niin käy :D

OIKEESTI. Mä en voi uskoa, että mun työsopimus loppuu ens kuussa! Vastahan mä aloitin! Pöh. Mulla on haikee olo jo valmiiks (vaikka onhan se aina mahdollista, että saan jatkaa siellä jonkin ihmeen kautta)...

Ihan tyhmää. Muutoin on aika jees olo :)

Tiiu oli oikeassa. Tää todellakin on molohupelin. Siis tää kännykkä. Ainoastaan YKSI herätys!! Kuka hullu on keksiny tälläsen?!

Ja. Työpaikassa on pakko olla jotain vikaa, jos siellä viihtyy paremmin kuin kotona. Mulla on tylsää, mut onneks Jukan pitäs kohta poimia kyytiin ja viedä kauppaan etten näänny nälkään tulevalla viikolla... sitten kerjään, kerjään, kerjään kyydin Annelle.

Kyllä.

Eli en siis voi vastailla tekstareihin tai mitään :( Soittaa voin ja vastailla puheluihin... ainaski vielä. Voipi olla, että saan mutsin/tiiun/annen jonkun puhelimen siks aikaa käyttöön, kunnes ostan uuden. Katsotaan. Ajattelin vaan ilmotella, ettei kukaan ihmettele tylyä käytöstäni jos jätän vastaamatta...

Särkee päätä. Ehkä pitäs mennä takas nukkumaan.