IRC-Galleria

Olen jo pitkään sanonut, että meiän Tiiu on aivan Sturmareiden vokalistin kopio. Tai sitten se jätkä on Tiian kopio. Point is, VIHDOINKIN se myöntää asian!

Iina; voi vitsi, tuli vaan taas mieleen kuin kauniita teiän muksut olis
Tiia; Voi jeesus. tyttöjä ei erottais pojista
Iina; ei niin, ne ois identtisiä! ne vois tehdä kokeetkin toistensa puolesta
Tiia; Hommais niille nimipaidat

Kuka kehtaa väittää ettei Laaksojen puheenaiheet ole fiksuja?! Joskus mä vielä aikuistun, oikeesti!

Mulla on ollut tänään niin järkyttävän ja siirappisen hyvä päivä, että itteänikin melkein ällöttää -- ja tää tuleva sepustus ällöttää vielä enemmän, haha.

Eilen mua jo hymyilytti aina sillon tällön ilman mitään syytä ja lenkilläkin kuuntelin itsesäälimusan sijaan kaikkea sellasta mieltä-piristävää-i-can-do-it-musaa (koska musiikki on mulle terapiaa ja vaikuttaa mielialaan NIIN paljon)

--- mut tänään on vaan ollut vielä parempi olo. Ollut jotenkin sellainen outo päivä, ettei mikään ole ottanut päähän; mikään ei ole harmittanut, siis ollenkaan. Kaikki viisi lasta nukahti ilman suurta häslinkiä (vaikka sitkeitä osaavatkin olla, piruperkeleet), sain jotain jopa tehtyä töissä (kuten tyhjennettyä astianpesukoneen KAHDESTI! 0______0), sain kahvia (mulla tuli Espanjassa ikävä kahvia) ja jaksoin olla ja tehdä muksujen/muksun kanssa koko illan ilman, että piti paeta hetkeksi keittiöön repimään hiuksia irti päästä. Ja! Tästä ihmeestä palkitsin vielä itseni ja viimeisen kakaran jäätelöllä... tai siis, tein sen tietenkin ihan vaan lapsen auringoisuuden takia :D Tollasia iltoja lisää, kiitos! Lenkille lähtö oli yllättävän helppoa eikä kylmyyskään haitannut kun kuunteli epppsanjan kielistä rappia ja hiphoppia, mwuahaha. Pakko jatkaa kielen opiskelua, se on ainaski fakta.

Niin, ja ne asiat jotka meinas melkein alkaa harmittamaan katos aika äkkiä, kun ruvin miettimään asioita taas vähän eri kannalta:

SO WHAT?! Okei, eli kaikki asiat ei ole menneet, ei nyt eikä menneisyydessä, ihan niinkuin niiden piti (eihän ne ikinä, koskaan, milloinkaan?) ja vielä on pitkä matka ennen kuin olen siinä pisteessä mihin haluan, mut tänään tulin vaan taas nukuttaessani niitä kakaroita töissä ajatelleeks, että onhan mulla sentään aika hyvä ruutu mistä lähteä taas eteenpäin...

Mulla on loistava työporukka (oikeastaan käsitän noi hullut enemmän ystävikseni kuin työkavereiksi, jeh), joka näyttää kestävän mua aina silloinkin kun olen pahalla (kireällä?) tuulella ja kiukuttelen; aina ne osaa piristää kun piristystä kaipaan. Eikä ne vedä mua kuonoon, joka kerta kun "kuittailen" (ne väittää, että mä kuittailen töissä kaikista eniten???? MITÄH?! Mitään en myönnä, saatana) jostain, vaikka joskus ehkä ansaitsisin pienen läväytyksen. Tai vähän suuremmankin... Mulla on perhe, jonka tiedän tukevan ja auttavan oli hätä minkälainen tai kenen aiheuttama tahansa. Mulla on kaks "muy guapaa" siskoa joiden kanssa tulen toimeen ja joiden seurasta jopa nautin ja hei, kappas, löytyy vielä läheisiä ystäviäkin! Wooooot?!

Ja ainakin tällä hetkellä on vielä työpaikka ja asuntokin x)

Joten noin niinkus asiaa ajatellen, kai sitä huonomminkin vois mennä, vai? Näköjään ilman kasvatustakin pärjää :D (mua kun kuulemma ei ole kasvatettu ollenkaan, eh) Noh, aina ei voi voittaa. Paitsi jos huijaa.

Are you a heartbreaker?
Maybe you want me for the ride
What if I'm fallin' for a heartbreaker?
And everything is just a lie
I won't be leavin' here alive
I won't be leavin' here alive, no

Temporary happiness is like waiting for the knife
Cause I'm always watchin' for someone to show their darker side
So maybe I'll sit back and just enjoy all this for now
Watch it all play out, see if you really stick around

But there's always this one question
That keeps me up at night
Are you my greatest love
Or disappointment in my life?

Tiia: "Purnu on vähän niinkuin mun poikaystävä."

Ahaa, tämä selittääkin kaiken. Minkäköhän maan vuoristossa minun purnuni viipyy? XD

Iina: "Mä oon aina luullu, et ihmissuhde on kahden ihmisen välinen juttu."
Tiia: "No, jotkut sekaantuu eläimiin."

Sisareni logiikka on välillä aivan uskomaton ^^;

Lähi-aikoina mun musiikkimakuni on läpikäynyt mitä mielenkiintoisempia muutoksia. Ei siis siinä mitään, edelleen fanitan Disturbedia ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta... no siis, vähän aikaa sitten järkytyin sen takia, että huomasin tykästyneeni Shakiran espanjankielisiin biiseihin. Melkein yhtä paha kuin jos yhtäkkiä huomaisin fanittavani pokerfacea ^^;

Niih, Sergio Contreras ei sitten taas ollut mikään ylläri, koska mä vaan tykkään hepun tyylistä ja äänestä (ja tietyissä biiseissä on aivan loistavat sanoitukset!), mutta tää uusin? WTF?

--- > http://www.youtube.com/watch?v=DU2kCdFWgY8

Tiedänhän minä mistä nää muutokset ovat lähtöisin, mut silti, MITEN tämä on mahdollista?! Mun iPodini ei tiedä mitä ajatella.

Tell me exactly
what am I supposed to do?
Now that I have
allowed you to beat me!
Do you think that
we could play another game?
Maybe I can win this time?
I kind of like
the misery you put me through.
Darling, you can trust me
completely.
If you even try
to look the other way,
I think that I could kill this time.
It doesn't really seem
I'm getting through to you.
Though I see you weeping so sweetly.
I think that you might
have to take another taste,
a little bit of hell this time.

Jossain vaiheessa vitutus ylittää sen kuuluisan rajan, minkä jälkeen mikään ei enää tunnu missään ja on vaan sellainen harvinaisen välinpitämätön olo. Ei niinkään surullinen tai masentunut, pelkästään välinpitämätön. Joskus muutama vuosi sitten se raja oli erittäin mukava kohdata. Enää ei niinkään. Kohta meikäkin siis varmaan aikuistuu. Ehkä.

"Ay, todo lo que he hecho por tí
Fue una tortura perderte
y me duele tanto que sea así
Sigue llorando perdón
Yo... yo no voy
A llorar por tí"

Näin. Tiivistettynä: no voy a llorar por tí -- en aio itkeä vuoksesi.

HAH!

"Aquí me tienes, completamente al descubierto
Enseñando heridas, escondiendo encuentros."

Aina kun erehtyy kuvittelemaan olevansa kauhean fiksu ja sanavalmis tai jotain vastaavaa, niin muksut töissä kyllä osaavat pistää teikäläisen takaisin paikoilleen... ja vielä vähän alemmas. Joskus hyvin yksinkertaisillakin metodeilla.

Neiti melkein-esikoululaisen kanssa tuli puheeksi kuinka mun kuva puuttuu kokonaan työpaikan seinältä, kun taas kaikki muut meidän julkkikset (har har) sieltä kyllä löytyy. Tyttö sitten kysyi minulta, että no arvaa miten asian voisi muuttaa.

Minä kysyin uteliaana ihmisenä, totta kai, no että miten?!

Tyttö loi muhun just sellaisen "hei haloo, pöljä" -katseen ja totesi sitten: "ottamalla ja laittamalla. ei se vaatis kuin liimaa sen jälkeen."

Ah, mikä on tämä liima mistä olen kuullut ihmisten puhuvan? /sarkasmi.

Meikkaan ehkä kerran kuukaudessa, tai harvemminkin, enkä ikinä laita hiuksiani yhtään mitenkään. Hyvä jos osaan nutturalle mokomat kieputtaa... En vaan ole sellainen tyttö, 'kay? XD

Kuitenkin muutama hiuksiin liittyvä laite ja niiden käyttäminen suhteellisen usein tekee meikäläisen erittäin onnelliseksi --- viimeksi päivääni piristytti suoristinrauta, joka siis oli ensimmäiseni... rakastuin ja suhteemme kukoistaa vieläkin. Tänään iloa elämään toi Heli, joka siis toi meikäläiselle hiustenkuivaajan ikään kuin maksuna (siinähän mietit mistä, mwuahah). Meikäläisellä oli nääs sellainen äidin vanha rötiskö käytössä, joten kun alettiin miettiä miten Heli oikein voi korvata mulle muutaman uhratun tunnin --- joista en oikeastaan edes olisi tarvinnut mitään maksua, mutta yritähän sitten väitellä Helin kanssa?! --- niin ajattelin sitten, että no hemmetti, sellainen "oikea" kuivaaja olisi mukava saada.

Ja! Oikeastaan voisi sanoa, että tämä on todellakin ensimmäinen hiustenkuivaajani, joten olo on vähän sama kuin sen raudan kanssa... paijaamista ja tuijottamista x)

Miten ihanaa onkaan kuivata hiukset ilman, että päänahka palaa! ... Niin, aika outoa huomata itsessäni tällaisia tyttömäisiä piirteitä, haha :D

Näin. Ei muuta.